Mikä on pätö-sanan etymologinen tausta?

Mainioissa kielipakinoissaan Ernst Lampén käsitteli pätö-sanaa kahdessa yhteydessä: merkitykseltään jokseenkin yhtenevän eto-sanan kanssa ja suhteessa sanaan pätevä.

"Eto-sana tällaisenaan ei koskaan merkitse muuta kuin pienuutta, vähäpätöisyyttä, mutta ilmaisee samalla ihmettelyä siitä, että tämä vähäpätöinen on saanut suuria aikaan. 'Eto l. pätö asiasta viihtivät riiellä'."

"Pientä ja pienuutta [pätö] merkitsee niinkuin etokin ja on yhtä taipumaton kuin eto ja aitokin."

"Mutta pätevähän merkitsee vallan toista ja on yleisesti kirjakielessäkin käytännössä kaikkine johdannaisineen, kuten pätevyys, epäpätevä, epäpätö. Siis tässä viimeisessä esimerkissä pätö-sanaa on käytetty pätevän asemesta. -- Pätö olisi niin ollen pätevän kielteinen muoto, -- "

"Ruotsinkielessä on pätö-sanalle vastineena 'lappri' sana. -- Sanakirjoissa käännetään lappri sanoilla mitätön, vähäpätöinen, pieni. Siis juuri niillä sanoilla, jotka vastaavat pätö-sanaa. Ottakaamme siis sanakirjoihin vastaisuudessa hauska pätö-sana! Onhan se sanana mukavampi kuin mitätön ja vähäpätöinen sanat. Vähäpätöinenhän on vain kasvannainen pätö-sanasta."

Nykysuomen etymologinen sanakirjakin kytkee Lampénin pätö-pohdiskeluissa mainitun kalevalaisen adjektiivin pätöinen (onneton, poloinen) päteä-verbiin ja sen partisiippimuotoon pätevä. Sanavartalon alkuperä on kirjan mukaan tuntematon.

Ernst Lampén, Kielipakinoita
Kaisa Häkkinen, Nykysuomen etymologinen sanakirja