Edith Piafista kertovassa kirjassa ”Piaf - Jumalani kuinka olen elänyt - (kirjailijana Simone Berteaut), kerrotaan sivulla 494 rivillä 12, että Piaf oli…

Varmaa tietoa väitetystä itsemurhayrityksestä ei löytynyt.

Simone Berteaut'n kirja (alkuteos 1969; suom. 7.p., 1997) on tunnetuin Piaf-elämäkerta. Siinä mainitaan itsemurhayritys, mutta ei tarkentavia tietoja väitteen tueksi. Vaikka Berteaut'ta sanotaan kirjan takakansitekstissä Piafin sisarpuoleksi, he eivät olleet sukua toisilleen, mutta kylläkin läheisiä ystäviä pitkältä ajalta. Kirjan sisällönkin on arveltu olevan osittain kirjailijan omaa sepitettä.

Jean-Dominique Brierre kertoo elämäkerrassa Hymni rakkaudelle (s. 201; suom. 2016), että Piaf uhkasi itsemurhalla elokuussa 1959, kun hänen silloinen kumppaninsa Douglas Davis päätti heidän lyhyen suhteensa.

Seuraavat lähteet olivat käytettävissä vain Google books -palvelun lyhennettyinä versioina:

Gabriel Segre mainitsee itsemurhayrityksen teoksessaan Fans de... : Sociologie des nouveaux cultes contemporains (2013). Siinä hänen lähteensä on Sabrina Mervin: Femmes : les grands mythes féminins à travers le monde (1987). Otteista ei käynyt selville kierrättävätkö molemmat kirjoittajat vain Berteaut'n kertomaa.

Robert Belleret'n teoksessa Piaf, un mythe français (2013) viitataan Piafin radiohaastatteluun, jonka teki toimittaja Pierre Desgraupes. Loppuvuoden 1959 kiertue oli Piafin huonon terveydentilan takia "itsemurhakiertue", mutta Piaf halusi tehdä silti sen, mennä loppuun asti. Jos ei voi laulaa, ei ole syytä elää.

Lisää elämäkertoja:

Laajin suomalaisesta tietokannasta löytyvä Piaf-elämäkerta lienee La vraie Piaf : témoignages & portraits inédits (624 s., 2013).

Piafin elämän vastoinkäymisiä käsittelee teos La vie pas toujours rosé d'Edith Piaf.