Millainen uskonnonopetuksen tilanne on Suomessa? Ja mitä hyviä ja huonoja puolia siinä on?

Kysymys on varsin laaja, eikä yksiselitteistä vastausta varmaankaan ole. Tiina Vesa pohtii pro gradu -työssään Uskonnonopetusta etsimässä - opettajien kokemuksia uskonnonopetuksesta peruskoulussa (Kasvatustieteen pro gradu -tutkielma Kevät 2005 Opettajankoulutuslaitos Jyväskylän yliopisto) tätäkin asia. Hänen mukaansa haasteita tuovat mm. nämä seikat: uskonto on luultavasti kyseenalaistetuin oppiaine yleissivistävässä koulussa, oppiaineen etäisyys oman lähipiirin elämässä, kuinka pohtia syvällisesti uskonnollisia asioita, jos omassa elämässä uskonnolla ei ole merkitystä, mutta että oppilaiden suhtautuminen uskonnonopetukseen ei kuitenkaan haastattelujen mukaan ole niin kielteistä kuin usein ajatellaan. Lisää tietoa asiasta löytyy lopputyöstä, joka on verkostakin luettavista:

https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/10135/URN_NBN_fi_jyu-2005264.pdf?sequence=1 

Hyvä lähde on myös tämä kirja: Uskonnonopetuksen käsikirja (toim. Markku Pyysiäinen ja Jarkko Seppälä, 1998)

Suomen ekumenisen neuvoston sivuilta löytyy myös opetusneuvos Pekka Iivosen artikkeli uskonnonopetuksen tulevaisuudesta::

http://www.ekumenia.fi/sen_toimii/kasvatus_ja_ekumenia/arvot_mekin_ansaitsemme_5-632010/pekka_iivonen_uskonnonopetuksen_tulevaisuus/