Mitkä ovat sanojen naaras, koiras ja uros alkuperät?

Suomen sanojen alkuperä (osa 2; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995) kertoo, että naaras voisi kytkeytyä sanaan nainen, jonka kummankin taustalla saattaisi olla jo uralilaiseen kantakielestä periytyvä rekonstruoitu sanavartalo näxi. Kaisa Häkkinen toteaa Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (WSOY, 2004), että nainen voisi olla myös indoiranilainen laina muinaisintian ’vaimoa’ merkitsevästä sanasta.

Sanan uros alkuperä katoaa historian hämäriin. Suomen sanojen alkuperä (osa 3; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000) yhdistää sen mahdollisesti sanaan ukko, jolla saattaa olla uroksen kanssa yhteinen kanta. Häkkinenkin pitää sitä omaperäisenä sanana, koska muuta ei ole voitu osoittaa.

Sana koiras kytkeytyy sanaan koira, jolla esiintyy Suomen sanojen alkuperän (osa 1; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1991) mukaan paljon vastineita suomen sukukielissä. Se voi merkitä uroseläimen lisäksi kasvien hedettä. Sana voi olla peräisin rekonstruoidusta vartalosta koj(e), jonka merkitys olisi ’uros’, ’mies’. Näin ollen sekin olisi ikivanha omaperäinen sana.