Loviisassa puiston penkkiin kiinnitetty Claes Anderssonin melko uusi runo, noin 10 riviä, jotenkin tähän tapaan: Häntä jota rakastin en menetä koskaan. Häntä jonka menetin rakastan aina Tämä teema varioiden. Tekisin siitä huoneentaulun.
Answer
Kyseessä on Claes Anderssonin runo Det vi saknar mister vi aldrig kokoelmasta Dikter från havets botten (1993). Laura Virkki on suomentanut runon ja suomennos on luettavissa antologiasta Vain unen varjo : kaipuun ja surun runoja (toimittaneet Hannele Koivunen ja Laura Virkki, 1997), s. 99.
Runo on jaettu neljälle riville ja sen suomennoksen ensimmäinen rivi alkaa näin: Sitä mitä kaipaamme emme menetä koskaan.
Antologia on lainattavissa Helmet-kirjastoista.
http://haku.helmet.fi/iii/encore/search/C__SVain%20unen%20varjo__Oright…
Add new comment