Löytyykö lehmä-kuvauksia kotimaisesta kaunokirjallisuudesta?

Lehmä on kotimaisessa kirjallisuudessa usein kodin, turvallisuuden ja muuttumattomuuden symboli. Lehmä nousee vain harvoin tarinan pääosaan, mutta sen kokemat kohtalot ovat usein mukana maaseudun muutosta ja murrosta kuvattaessa. Esimerkkejä tästä on mm. Ilmari Kiannon, F.E. Sillanpään ja Juhani Ahon tuotannossa.
Tarkempaa lehmäkuvausta on mm. Joni Skiftesvikin novellissa Vastuullinen tehtävä (kokoelmassa Suolamänty), jossa Kassu rahtaa merisairasta Salme-lehmää majakkasaarelta rannikolle. Esko Hämeenahon romaanissa Tarina yksisilmäisestä lehmästä erikoinen lehmä antaa tuloa ja värikkyyttä Tienpään tilan elämään Pohjois-Norlannin syrjäseuduilla. Rakel Hyvärisen romaanissa Nauta kerrotaan Reilu-lehmän merkityksestä pikkumökin eläjille pula-aikana.
Runoja lehmästä on mm. Eeva Heilälän kootuissa runoissa (Kirje maalta) ja Erkki Luumin kokoelmassa Ammuntaa. Leena Krohnin Laulu lehmästä kuuluu kokoelmaan Suomalainen Mignon.

Lehmän estetiikkaa on pohdittu myös seminaarissa Artjärvellä vuonna 1992. Seminaarissa käsiteltiin lehmää aiheena maalaustaiteessa, kirjallisuudessa ja elokuvassa. Seminaarin antia on selostettu ainakin kahdessa lehtijutussa; Lihava kukka laitumella - sen lämpö ja huokaus Kotiliedessä 1992, nro 16, ss. 24-25 ja Lehmiä - äidin näköisiä Filmihullussa 1992, nro 6, ss. 8-11.