Kata-alkuisia suomen kielen sanoja ovat katafalkki, kataja, katakombi, katala, katalaani, katalysaattori, katamaraani, katapultti, katarri, katarsis ja katastrofi (Kielitoimiston sanakirja 1. osa, A – K , 2006). Lisäksi tietysti näistä sanoista johdetut sanat ja yhdyssanat, esim. katajikko ja katalyyttiauto.
Suomen murteista löytyy myös muita kata-alkuisia sanoja, esim. sanalla kata on useita merkityksiä (Suomen murteiden sanakirja, kuudes osa kala-keynätä, 1999).
Kata-loppuisia verbejä on runsaasti: vaikkapa loikata, laukata, paikata. Niitä lienee mahdotonta kaikkia luetella.
Kata voi esiintyä myös yhdyssanoissa niin, että sanan alkuosa päättyy ka-tavuun ja loppuosa alkaa ta-tavulla, esim. aikatalo.
On mahdollista, että löytyy myös…
Valitettavasti noin tarkkaa tietoa ei ole vielä saatavaissa. Kirjojen postitus, pakkaus ja muutto sekä kirjahyllyjen kestävyys on yleensä laskettu keskimääräisellä painolla. Äkkiseltään voisi ajatella, että isojen kirjojen tieto-hylly painaa paljon enemmän kuin kaunohylly. Kirjojern koko kuitenkin aiheuttaa sen, että hyllyjen välitys ei voi olla niin tiheä kuin kaunon ja paksuus taas sen, ettei hyllyyn mahdu yhtä monta kirjaa kuin kaunokirjallisuusalueella. Siksi hieman yläkanttiin painotettu keskikokoisen kirjan paino ja niteiden määrä hyllymetrillä riittänee hyvin aineiston painon arviointiin.
Kirjaston paikkakin tietysti vaikuttaa. Vanhat tilat tai vain asumiskäyttöön suunnitellut kerrostalot eivät kenties kestä kirjastoa, mutta…
Kollegani ehdottivat tällaisia sarjoja:
Hagmar, Pia: Etsiväpartio-sarja
Hulkko, Johanna: Geoetsivät-sarja
Kelly, Fiona: Mystery Club -sarja
Larry, H. I.: Zac Power -sarja (kylläkin agenttijuttu mutta voisi toimia)
Lawrence, Caroline: Roomalaismysteerit-sarja
Lehtiö, Jaana: Taika Valo -sarja
Lindgren, Astrid: Kalle Blomkvist -sarja
Lähteenmäki, Laura & Lähteenmäki, Ville: Salakari-sarja
Mack, Tracy: Baker Streetin iskuryhmä -sarja
Musta kaista -sarja (eri kirjailijoiden kirjoja)
Veirto, Kalle: Kivimutka-sarja
Venho, Johanna: Okulus-sarja
Widmark, Martin: Lasse-Maijan etsivätoimisto
Lisäksi tässä olisi vielä ehdotuksia yksittäisistä tai kaksittaisista etsiväkirjoista:
Billow, Jan Ivar: Aaveprikaati ja Sininen Naamio
Colfer, Eoin:…
Minä olen liikuntavammainen ja vakituisessa työsuhteessa Helsingin kaupunginkirjastossa.
Vammauduin sairauteni takia jo oltuani muutaman vuoden töissä. Käytän liikkumisen apuvälineenä rollaattoria ja pyörätuolia.
Normaalisti jokaisen kirjastotyöntekijän työtehtäviin kuuluu myös hyllyttäminen, so. kirjojen järjestäminen hyllyihin, sekä asiakkaiden opastaminen. Näitä kykyjä varmasti arvioidaan myös työhönottotilanteessa.
Minä teen töitä takatiloissa. Käyn vain harvoin varsinaisissa asiakastiloissa
Jos lehden turmelee leikkaamalla siitä kuvia, irrottamalla sivuja tai muulla tavalla, joutuu siitä korvausvastuuseen, mikäli asia vain huomataan. Lehden voi korvata maksamalla lehden tietoihin merkityn korvaushinnan, jonka voi kysyä kirjastosta. Vaihtoehtoisesti voi tuoda ehjän ja hyvässä kunnossa olevan lehden saman numeron, mutta siitä on sovittava lehden omistajakirjaston kanssa etukäteen. Helsingin kaupunginkirjaston korvauskäytännöistä löytyy tarkempaa tietoa osoitteesta http://www.lib.hel.fi/fi-FI/korvaukset/.
Joissakin kirjastoissa lehdistä saatetaan irrottaa julisteet ja muut lisukkeet ennen kuin lehdet laitetaan lainattaviksi, jottei asiakkailla tulisi kiusausta ottaa niitä omiksi. Etenkään avaimenperiä ja muuta vastaavaa tavaraa…
Alexander Dumasin teossarja Kolme muskettisoturia on suomennettu useita kertoja eri aikoina, ensimmäisen kerran jo 1800-luvulla. Sarjan osat ovat saaneet eri nimiä ja sarja jakaantunut osiin eri aikoina eri tavoin. Suomentajina ovat toimineet mm. Eemil Forsgren, P. J. Hannikainen, Jalmari Finne, Lauri Hirvensalo, Anna Louhivuori ja Väinö Hämeen-Anttila. Tuorein suomennos lienee Anna Louhivuoren vuodelta 1957. Selkosuomenoksia on ilmestynyt tuon jälkeenkin.
Muskettisotureista ja niiden suomennoksista on kysytty tässä palvelussa aiemminkin, mm. https://www.kirjastot.fi/kysy/alexandre-dumas-on-kirjoittanut-kirjan?language_content_entity=fi ja https://www.kirjastot.fi/kysy/monte-criston-kreivi-kirjastahan-on?language_content_entity=fi
Tiedustelimme asiaa Salattuja elämiä tuottavasta FremantleMedia Finlandista. Kyseisessä sivuroolissa escort Mikaelina nähtiin Tomi Kantola. Olit siis oikeassa henkilön etunimestä.
HelMet-kirjastojen tämänhetkisten käyttösääntöjen ( http://www.helmet.fi/screens/saannot_fin.html ) mukaan lainojen uusiminen onnistuu, mikäli lainat eivät ole myöhässä 28 vuorokautta tai enemmän, niistä ei ole varauksia ja asiakkaan kortilla ei ole maksamattomia maksuja 3 euroa tai enemmän.
Ihmisten keskipituus on kasvanut mm. hyvän ravinnon vuoksi. Asiaa on käsitelty lääketieteellisessä kirjallisuudessa, esim. Silventoinen, Karri,
Pituuden sosiaaliset taustatekijät sekä pituuden yhteys aikuisiän terveydentilaan ja sosiaaliseen asemaan Suomessa / Karri Silventoinen
Julkaistu: Helsinki : Helsingin yliopisto, 1997, Mikrokortti 3248. Tämän kirjan voit kaukolainata lähikirjastosi kautta.Aiheesta on myös artikkeleissa, tässä artikkeliviite:
"Kivipelto, Arja, Hujopit voivat hyvin : suomalaisten pituuden vaihtelut ovat kuvanneet väestön terveyttä osuvasti,
Sanomalehti Helsingin sanomat (HS)
Päiväys 1997-02-08
Artikkeliin kuuluu lisäksi kirjoitus: Pituuskasvu etenee sysäyksinä : jos lapsi saa riittävästi ravintoa eikä sairasta…
Tukki-sana tulee ruotsin kielen sanasta, joka nykyruotsissa on muodossa stock. Suomenruotsin murteissa sana esiintyy myös muodossa stukk.
Tukkia-verbin alkuperä sen sijaan tuntematon. Sanalla on kyllä vastineita eräissä lähisukukielissämme (inkeroisessa tukkia, karjalassa tukkie ja virossa tukkida). Verbi on johdos samasta vartalosta, josta on johdettu myös tukehtua ja tukahtua.
Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja (2004)
Runon nimi on Pirkon pyykkipäivä ja sen on kirjoittanut Immi Hellén. Runo alkaa: "Tätä ihanata päivää!". "Sitä ahkerata lasta" -säe aloittaa toisen säkeistön. Runo löytyy Urho Somerkiven ja J. F. Palménin kirjasta Lasten neljäs lukukirja (Otava, 1960).
Think Twice -yhtyeen esittämän laulun "Enkeli" on säveltänyt ja sanoittanut Anssi Tiittanen. Laulu alkaa: "Lastenhuoneen seinälle kun katson". Laulu sisältyy nuottiin "Quo vadis? : laulukirja" (Otava, 2005, s. 86-88). Nuotissa on laulun melodia, sanat ja sointumerkit.
Etunimiä käsittelevistä kirjoista ei löytynyt Pokko-nimeä. Väestörekisterin nimipalvelusta http://verkkopalvelu.vrk.fi/Nimipalvelu/default.asp?L=1 voi tarkistaa, kuinka yleinen nimi on Suomessa.
Suomen sanojen alkuperä -kirjan osassa 2 (SKS 1995) s. 387 on sanalle pokko selitetty seuraavat merkitykset:
1. pokko 'pieni poika'
2. pokko, poko 'pässi, pässikaritsa'
Sanan taustasta lisätietoja löytyy em. teoksesta sekä Suomen kielen etymologisesta sanakirjasta, osa 2 (Suomalais-ugrilainen seura 1958).
Pilkkusäännöille on paikkansa ja niitä tulee noudatta asiateksteissä kuten tietokirjallisuudessa. Kaunokirjallisuus, jonka edustajiin Alice Munro kuuluu, on yksi taidemuoto. Kaunokirjallisten tekstien ei tarvitse noudattaa kielioppisäännöksiä.
Jos alkuperäiskielisessä kirjassa on käytetty taiteilijan vapautta ilmaisussa, kääntäjän tulee välittää teksti samanlaisena käännettävälle kielelle. Kiire tai huono perehtyneisyys voivat aiheuttaa käännökseen huolimattomuuksia, vaan muutoin pilkuttomuus tai muu kieliopista poikkeaminen ovat, kuten epäilit, taiteilijan käyttämiä tyylikeinoja.
Lähteet:
Käännetyt maailmat : johdatus käännösviestintään, Gaudeamus, 2015
https://pilkunviilaamo.fi/erot-suomen-ja-…
Et mainitse kysymyksessäsi näiden kansalliseläinten englanninkielisiä nimiä, mutta netitä löytyi seuraavia tietoja:
Marokon kansalliseläin on englanniksi Barbary lion. Sen latinankielinen nimi on Panthera leo leo, josta löytyy wikipedia-artikkeli: https://fi.wikipedia.org/wiki/Barbarileijona . Suomeksi eläin on siis barbarileijona ja se on hävinnyt luonnosta jo 1920-luvulla.
Tunisian kansalliseläin on Cream coloured courser, jonka latinankielinen nimi on cursorius cursor. Sillä hakiessa löytyy myös suomenkielinen wikipedian artikkeli: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aavikkojuoksija. Kyseessä on siis aavikkojuoksija-niminen lintu.
Hei,
Olemme yrittäneet löytää kysymiäsi tietoja, mutta se osoittautui yllättävän vaikeaksi. Ainakaan toukokuun Helsingin Sanomista ei löytynyt Kirstilän kuolinilmoitusta tai muistokirjoitusta. Olemme nyt lähettäneet kyselyn Kirstilän pitkäaikaiselle kustantajalle WSOY:lle olisiko heillä tietoa asiasta. Saimme kuitenkin ilmoituksen, että henkilöt joilta kysyimme asiaa, ovat nyt lomalla. Toivottavasti he palaavat asiaan myöhemmin.
