Ilja Šatrovin (vanhoissa lähteissä usein "J. A. Schatrow") sävellys Na sopkah Mantšzuri on Suomessa julkaistu kahtena käännöksenä. Version Mantšurian kukkuloilla ( Käy vuorten taa päivä jo uinumaan) suomennos on Kerttu Mustosen tekemä. Se löytyy sanoitettuna nuottikokoelmista Kultainen laulukirja (useita painoksia) ja Suuri toivelaulukirja 7. Molemmat ovat yleisiä kirjastojen kokoelmissa. Version Mandshurian kummut ( On hiljaisuus vuorilla usva käy) on suomentanut Saukki. Tätä versiota ei jostain syystä ole julkaistu missään yleisessä kokoelmassa, vaikka kyseessä on Laila Kinnusen tunnetuksi tekemä versio. Scandia-Musiikki julkaisi vuonna 1962 neljän neljän laulun nuottikokoelman, jossa tämä versio on. Sama sisältö on vuonna 1977…
Kyllä vain, vanhoihin Aamulehtiin pääsee käsiksi Tampereen kaupunginkirjaston kautta. Tapoja on erilaisia riippuen siitä, miten vanhaa lehteä haet.
Kirjaston asiakaskoneilla ja kirjaston langattomassa verkossa myös omalla laitteella on käytettävissä erilaisia arkistotietokantoja. Näistä Suomen media-arkisto sisältää Aamulehden artikkelit vuodesta 1995 lähtien. Tähän tietokantaan tosin talletetaan vain juttujen teksti, kuvia tai esim. ilmoituksia sieltä ei löydy. ePress-palvelusta löytyvät puolestaan näköisversioina kaikki Aamulehden numerot viimeisen kahden vuoden ajalta. Tietokantojen käyttöön voit kysyä tarvittaessa opastusta henkilökunnalta.
Kirjaston lehtilukusali säilyttää Aamulehden vuosikerrat, joten sen varastosta löytyvät…
Savupiippuverosta löytyi lähdemateriaalia valitettavan vähän, ”savu”-veroyksiköstä hieman paremmin. Esko Linnakankaan ja Leila Juanton vuonna 2016 julkaisemassa teoksessa ”Verojen historia : Synty, kehitys, kuolema, ylösnousemus, reinkarnaatio” (Luettavissa mm. Lapin yliopiston sähköisestä Lauda-julkaisuarkistosta, linkki edellä.) todetaan luvussa 2.2.1 (”Savu- ja tuhkaverot”), että savu on ollut vanha veronkantoyksikkö, jonka sisältö on vaihdellut alueittain. Teoksen mukaan esimerkiksi Varsinais-Suomessa ja Ahvenanmaalla ”savu” oli 1500-luvulla maaomaisuutta ilmaiseva, jaollinen maaveroyksikkö kun taas Hämeessä, Uudellamaalla, Savossa ja Karjalassa se tarkoitti yhtä taloa eli ruokakuntaa tilan koosta rippumatta.
Savupiippuverosta…
Paavo Rintalan Pojat-kirjasta voit löytää tietoa lehtiartikkeleista ja kirja-arvosteluista. Kirja-arvosteluista löydät luettelon teoksesta 'Suomen kirjailijat 1945-1980'. Oulun kaupunginkirjaston käsikirjastossa on kokoelma Rintalaa ja hänen teoksiaan käsitteleviä lehtileikkeitä. Niiden joukossa on pari Pojat-teoksesta kertovaa. Lisäksi Oulun kaupunginkirjaston Ostrobotnia-aluetietokannasta http://www.ouka.fi/kirjasto/ostrobotnia/index.html löytyy viitteitä Pojat-kirjan elokuva- ja näytelmäversioista sekä Rintalan haastattelusta, jossa hän kertoo niistä lapsuuskokemuksistaan Oulussa, joihin kirja pohjautuu (Suomen kuvalehti 1990; 4, s. 20-25).
Kirjallisuuden hakuteoksissa on Pojat-kirjasta vain lyhyitä mainintoja (esim. Kotimaisia…
Intiaanipäälikön Seattlen puhe löytyy useammastakin teoksesta, mm. Äidinkielen sampo 2 (1983) s. 90-97, Vihreä maa (1987), Yläasteen elämänkatsomustieto 7 (1988), s. 113-114. Se on julkaistu myös Vartija-lehdessä 1988: nro 1 ja Suomen kuvalehdessä 1990: nro 8.
Runon on kirjoittanut Alpo Noponen ja se löytyy mm. teoksesta Suuri runokirja, Karisto 1981 ja uudemmat painokset, sivulta 162. Runon nimi on "Mahdoton ratkaista" ja se alkaa seuraavasti:
"Olen miettinyt toisenkin tuokion,
minä aikana ihminen kaunein on.
Valokummulla suojatun kotimäen
hänen lapsena leikkivän ensin näen...
Internetsivuilla osoitteessa:
http://roope.top.tkukoulu.fi/~lyseol/tutkielma/Sveitsi/veitsi.htm
kiteytetään Sveitsin eläimistö hyvin seuraavalla tavalla:"Eläimistö: Sveitsi keskimaan ja Jura-vuorten eläimistö on samanlaista kuin muualla Keski-Euroopassa. Tyypillisiä Alppien eläinlajeja ovat gemssi, saksanhirvi, metsäkauris ja alppimurmeli. Jo sukupuuttoon saalistettua alppikaurista on istutettu uudestaan. Lukuisista lintulajeista on alppinaakka erityisen yleinen. Harvinaisimpia lintulajeja ovat metso, teeri ja kotka."
Tästä pääset hyvin eteenpäin esim.siten, että etsit kirjastostasi eläinaiheisia kirjoja, jotka käsittelevät Keski-Euroopan eläimiä yleensä ja myös erikseen jo yllä mainittuja alppilajeja.
Tässä muutama vinkki, ensimmäinen…
Tämä iltarukous on alun perin jonkun tuntemattoman englantilaisen tai amerikkalaisen kirjoittama. Sen sävelsi Sofie Lithenius 1890-luvulla. Ruotsinkielinen versio löytyy nuotista Kolmi- ja neliäänisiä hengellisiä lauluja naiskuoroille = Tre- och fyrstämmiga andliga sånger för damkörer, Kolmastoista vihko (NNKY, 1925). Nuotissa laulu on nimellä Iltarukous (Aftonbön). Laulun sanat ovat nuotissa suomeksi ja ruotsiksi, säkeistöjä on kolme. (Säkeistöjä on alun perin ollut vain yksi.) Laulu alkaa suomeksi: "Ilta on tullut, Luojani". Ruotsiksi laulu alkaa: "Kommen nu vilans timme är". Suomenkielisten sanojen tekijäksi mainitaan Aune Krohn. Ruotsinkielisten sanojen tekijästä mainitaan vain nimikirjaimet: "Övers. M. N.". Nimikirjaimet…
Siviiliväestön evakuointi talvisodan aikana suoritettiin lääninhallitusten kehotuksesta hyökkäysuhan alaisilta alueilta. Huollosta vastasi ensi sijassa kansanhuoltoministeriö. Valtio maksoi vastaanottaville kunnille ja majoituksesta ja muonituksesta jälkikäteen korvauksia. Tarkempaa tietoa esimerkiksi Jatkosodan pikkujättiläinen, s. 766-769.
Jatkosodan asemasotavaiheessa ryhdyttiin jo valmistelemaan Karjalan evakuointisuunnitelmia. Puna-armeijan suurhyökkäyksen käynnistyttyä Karjalan kannaksella päämajan sotilashallinto antoi evakuointikäskyn 10.6.1944. Viimeinen luovutetun Karjalan evakuointi suoritettiin syyskuussa ja se koski 66 750 henkilöä. Myös muilta luovutetuilta alueilta kuten Porkkalasta siirrettiin väestöä. Tarkempaa…
Olisikohan kyseessä voinut olla Jari Nenosen kirjoittama ja Jarmo Koivusen kuvittama Iita-lehmän kaupunkikuume? Siinä Iita-lehmä pääsee haikailemalleen kaupunkiretkelle herra Pöllön kehittelemän nerokkaan suunnitelman avulla: Iita teeskentelee sairasta, ja kun eläinlääkäristäkään ei näytä olevan apua, tilataan karja-auto viemään Iitaa teurastamolle. Kun auton ovet kaupungissa avataan, Iita ottaa jalat alleen.
Mitä voi digitoida ja missä
LP-levyt
Lielahden kirjastossa ja Hervannan kirjaston tietotorilla on levysoitin, jolla vinyylilevyt voi siirtää CD-levyille tai mp3-tiedostoiksi. Pääkirjaston musiikkiosastolla voi digitoida vinyylilevyjä CD-levyille.
Digitointiajan voi varata ajanvarausohjelmasta.
https://www.tampere.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kirjastot/asiakaskoneet-ja-laitteet/digitointi-editointi.html
Hei!
Valitettavasti ei hakuehtojesi mukaista kirjaa varastostamme löydy.
Kuvitustyylin perusteella hakemasi teos voisi olla Iloisten satujen kirja (Gyo Fujikawa), jonka suomenkielinen painos on vuodelta 1984. Iloisten satujen kirja sisältää mainitsemistasi saduista ainakin Kuningas Midaksen sekä sadun Kaupunkihiiri ja metsähiiri, mutta toivomaasi pitkää päivällispöytää kuvitus ei ikävä kyllä sisällä.
Toivottavasti joskus vielä oikeaan kirjaan jossain törmäät!
Esimerkiksi seuraavista löytyy iso otos:
Helakisa, Kaarina (toim.): Pikku Pegasos: 400 kauneinta lastenrunoa.
Helakisa, Kaarina (toim.): Suomen lasten runotar.
Koski, Mervi (toim.): Västäräkki vääräsääri ja yli 600 muuta suomalaista lastenlorua, kansanrunoa ja hokemaa. Saat materiaalia kirjaston aineistotietokannasta myös hakemalla lorut-asiasanalla
Pirkkalankoivu lienee vanhin tunnettu kotimainen liuskalehtinen koivu. Se löydettiin vuonna 1862 Pirkkalan pitäjän Penttilän kylästä. Koivu on rauduskoivun muunnos.
Tämä puuharvinaisuus oli tuhoutua kokonaan, kun tämä ensimmäinen löydetty puu hakattiin halkopinoon. Kannon ympäristöä tarkkailtiin ja vuonna 1904 löydettiin kaadetun koivun läheltä neljä liuskalehtistä koivuntainta. Yksi näistä siirrettiin Pitkäniemeen, sillä sairaalan ylilääkäri oli innokas luonnontutkija. Tätä yksilöä pidetään puistoissa ja pihoissa nykyisin kasvavien Pirkkalankoilujen kantayksilönä.Lehtien liuskat ovat ehytlaitaisia eivätkä kovin teräväkärkisiä. Muoto esiintyy harvinaisena Etelä-Hämeessä.
Loimaankoivu on Suomessa saanut nimensä Loimaalla kasvavasta…
Helsingin päärautatieaseman asiakaspalvelusta vastattiin, ettei heillä ole tietoa tällaisesta opaskartasta.
https://www.vr.fi/cs/vr/fi/miten-voimme-auttaa
Helsingin hotelleista ja yli 1200 ravintolasta, tapahtumista ja nähtävyyksistä löytyy runsaasti tietoa
Helsingin kaupungin matkailusivustolta
http://www.visithelsinki.fi/fi
Yksi maantieteeseen liittyvä von Fieandt oli Otto Alfred von Fieandt, joka oli maanmittausinsinööri. Hän eli vuosina 1853-1929. Hän ei kuitenkaan liene kirjoittanut runoja.
Runot saattavat olla muistiriimejä, joiden avulla on opittu muistamaan juuri maantieteen nimiluetteloita. Nurmeksen lukion sivuilta löytyy yksi riimi, jossa on myös osa sinun muistamaasi runoa. Se alkaa näin:
"Baikal, Balkas, Araljärvi,
älä niistä vettä särvi.
Jos sä vettä tahdot juoda,
joet suuret sen voi tuoda: ..."
Koko runo löytyy Nurmeksen lukion sivuilta:
https://peda.net/nurmes/nurmeksen-lukio/lukion-esittely/lukion-historia…
Kollega muisti myös vastaavan tehdyn Suomen rannikkokaupungeista, joka lauletaan Suomen salossa (...hoi laari laari laa) -laulun…
Rosa Liksomin Everstinnaa ei vielä ole fyysisenä kappaleena näkynyt kirjastossa, vaikka se tilattu onkin.
Jo julkaistut arvostelut ja kuvaukset mainitsevat päähenkilön muistuttavan kohtaloltaan kirjailija Annikki Kariniemeä.
Esim. Suvi Ahola Helsingin Sanomissa 10.9."Paljon tästä käy yksiin Annikki Kariniemen elämän kanssa. (--) Vaikka Kariniemi on selvästi Liksomin innoitus, yhtä lähellä päähenkilöä on Kreisland-romaanin (1996) Impi Agafiina".
Kyseessä ei siis ole varsinaisesti Kariniemen elämäkerta, hän on toiminut ainoastaan teoksen innoittajana. Samaa aihetta Liksom käsitteli jo 2014 Topi Mikkoselle kirjoittamassaan esityksessä Lapin punaiset hanget.
Kappale tunnetaan sekä nimellä Vill ha dej että Vill ha dig. Kirjastotietokannoista ei löytynyt kummallakaan nimellä muuta suomenkielistä versiota kuin tuon Smurffien Kun smurffilta suukon mä sain. Myöskään Yleisradion kattavasta Fono.fi-tietokannasta ei löytynyt muita versioita.
Vaikuttaa siltä, ettei muuta suomenkielistä versiota ole tehty.
Lastenkirjojen ja lastenlaulujen mukaan kissa sanoo miau ja koira hau ja sammakko sanoo kvaak, mutta todellisuudessa sammakon ääntely on hieman moniulotteisempaa, aivan kuten kissan ja koirankin: http://www.sammakkolampi.net/sammakkoelaimet/aantely.html
http://www.kevatseuranta.fi/sammakko-rana-temporaria/
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000000107725.html
