Olavi Martikainen syntyi 1920 Kiihtelysvaarassa, josta perhe muutti Lieksan maalaiskuntaan Olavin ollessa 5-vuotias ja kuoli Mankkaansuolla 1979.
Pentti Koivisto on julkaissut hänestä kirjan:
Koivisto, Pentti: Olavi Martikainen - ystäväni. 1987.
Hänestä ja hänen näyttelyistään ja teoksistaan on kirjoitettu lehtiartikkeleita:
Isomäki, Ahti
Kaksihuippuisen vaaran mysteeri : Olavi Martikainen 1920-1979, Pohjoismainen Taidekeskus, Suomenlinna
Taide. 27(1986) : 6, s. 26-27
Reinikainen, Raimo
Lumottu vaeltaja : Olavi Martikainen in memoriam
Taide. 28(1987) : 1, s. 60
Pirtola, Erkki
Olavi Martikainen - ystäväni
Taide. 27(1986) : 6, s. 28-33
Lindsten, Leo
Pikku Olli Martikainen Tallinvintillä
Nuori voima. 1988 : 3, s. 20-23
Pohjois-Karjalan…
Elia Heikelin ja Selim A. Lindqvistin Ullanlinnaan piirtämä Vuorimiehenkatu 1 valmistui vuonna 1897. Talon ensimmäinen omistaja oli Gustav Sundström puolisoineen. He möivät kiinteistön vuonna 1901 Suomen suuriruhtinaskunnalle eli valtiovallalle. Venäläiset hallintoviranomaiset sijoittivat Vuorimiehenkadulle santarmien esikunnan ja kenraalikuvernöörin kanslian, joten kyllä myös vuosina 1898-1904 kenraalikuvernöörinä toimineella Nikolai Bobrikovilla lienee ollut kansliansa siellä. Vuorimiehenkatu 1 kuuluu niihin Helsingin kantakaupungin kortteleihin, joilla on erityiset nimet. Vuorimiehenkatu 1:en korttelinimi on Ankerias.
Merenkulkulaitos puolestaan muutti Vuorimiehenkatu 1:een heti perustamisensa jälkeen. Suomen itsenäistyttyä joulukuussa…
Eveliina eri muotoineen on yleensä katsottu Eeva-nimen johdannaiseksi. Siksi myös Suomen nimipäiväkalenterissa Eevalla ja Eveliinalla on yhteinen nimipäivä. Muissa kielissä tunnettuja saman nimen rinnakkaismuotoja ovat olleet mm. Eveline ja Evelyn. On myös esitetty ajatus, että nimi Evelina olisi kehittynyt kelttiläisestä nimestä Aibhlin, joka tarkoittaa ystävällistä ja herttaista. Tai muunnos muinaisgermaanisesta Aveline-nimestä, joka on ollut hellittelymuoto Avi-nimestä ja tarkoittanut pähkinäpuuta.
Lähteet:
Kustaa Vilkuna : Etunimet
Pentti Lempiäinen : Suuri nimipäiväkirja
Espoon historiasta on julkaistu varsin runsaasti kirjallisuutta. Bemböle kuuluu alueen vanhimpaan asutusalueeseen, ja siitä on mainintoja eri lähteissä. Varhaisimmat tarkat tiedot kylien ja talojen lukumäärästä Espoossa ovat vuodelta 1540, jolloin kylien tiloista alettiin pitää verotusta varten maakirjoja ja niissä mainitaan jo mm. Bemböle. Maakirjoista saatujen tietojen mukaan kylät olivat Espoossa jo tuolloin melko kehittyneitä, mikä viittaa siihen, että ne olisivat olleet olemassa jo huomattavasti ennen ko. ajankohtaa. Espoon pitäjää halkonut tärkeä Kuninkaantie kulki Bembölen kautta jo myöhäiskeskiajalla. Bemböle oli liikenteellinen risteyskohta, josta lähtivät tiet Espoon pohjoisosiin ja Helsinkiin. Kuninkaantiellä oli suuri merkitys…
Puolustusvoimien kotisivulta
http://www.mil.fi
löytyy perustietoa kohdasta myös historiikki osio, josta käy ilmi seuraavaa:
Vuonna 1950 näki päivänvalon uusi asevelvollisuuslaki, joka jäi voimaan pienin muutoksin 1980-luvulle asti. Siinä määritettiin varusmiespalvelusajaksi 240 päivää, erikoistehtäviin ja upseereiksi koulutettavilla 330 päivää. Uusi laki antoi myös perustan koulutuksen kehittämiselle.
Pienenevät varusmiesikäluokat johtivat muutoksiin joukko-osastojen kokoonpanoissa ja sijoituksissa 1980-luvun lopulla (Laki 23.12.1988). Vanhoja joukko-osastoja lakkautettiin tai liitettiin muihin joukko-osastoihin. Asevelvollisuuslain muutokset muuttivat mm. varusmiespalvelun kestoaikaa, palvelukseenastumisikää ja -ajankohtia.…
Lahden kirjaston nuorten sivulta löytyy linkki lukudiplomeihin, https://lastu.finna.fi/Content/nuoret. Sieltä löytyvät alakoulun ja yläkoulun lukudiplomivinkit, https://lastufinna.lahti.fi/lukudiplomit/
Henry Wadsworth Longfellow julkaisi Amerikan intiaanien tarinoihin pohjautuvan eepoksen The Song of Hiawatha vuonna 1855. Tyyliltään eepos muistuttaa Kalevalaa, josta Longfellow saikin vaikutteita. Runon Hiawatha on ojibwe-intiaani, Longfellow sijoittaa hänet Pohjois-Amerikan Keskilänteen. Todellinen Hiawatha oli mohawk-intiaani, päällikkö joka eli 1400-luvun lopulla paljon idempänä. Hiawathan nimi on lainattu irokeeseilta, tarina taas ojibweilta. Runoelma kertoo Hiawathan elämästä syntymästä kuolemaan asti. Runossa esiintyy monien intiaaniheimojen nimiä, voit lukea koko runon englanniksi vaikkapa täältä: http://etext.lib.virginia.edu/toc/modeng/public/LonHiaw.html
Suomeksikin runoelma on ilmestynyt, A.E. Ollikainen on suomentanut sen…
Natsien keskitysleireistä löytyy useita elämäkerallisia teoksia, mm. Primo Levin Tällainenko on ihminen (1962), Herman Sachonowitzin Se koskee myös Sinua (1979, Jaques Lusseyranin Valo tuli pimeydestä (1974), Corrie ten Boomin Kätköpaikka (1981), Heinz Heger Vaaleanpunaisen kolmion vangit (1993),Stepane Bruchfeldin ja Paul Levinen Kertokaa siitä lapsillenne (1997), Martin Doernyn Haavoittunut sydämeni (2003), Trudi Birgerin Tulen kanssa silmäkkäin (1992). Adolf Hitleristä on kirjoitettu mm. Stefan Haffnerin Hitler, reunamerkintöjä (1982), Werner Maserin Adolf Hitler (1974), Traudl Jungen Vimeiseen saakka.
(2004). William L Shirerin 2-osainen teos Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho ( 3.p. 2001) käsittelee myös Hitleriä. - Näiden…
Kysymyksesi on todella mielenkiintoinen ja vaatiikin hieman selventämistä siitä, millainen kirja lasketaan dekkariksi.
Monet lukijat mieltävät dekkarin murhakirjallisuudeksi. Kuitenkaan dekkareissa ei yleensä pääasiana ole murha vaan jonkin tietyn rikoksen ratkaiseminen. Tästä johtuukin se että dekkareissa on päähenkilöinä salapoliiseja, etsiviä, poliiseja tai muita rikosten ratkaisuun erikoistuneita henkilöitä. Rikokset siis voivat olla muitakin kuin murhia. On dekkareita joissa käsitellään kavallusta, katoamista, raiskausta, vakoilua, tuhopolttoa tai muuta vastaavaa rikosta, joka täytyy kuitenkin ratkaista roolihahmojen mielenrauhan tai taloudellisten etujen saavuttamiseksi. Joskus dekkarissa saattaa olla pääasiana pelkästään rikokseen…
Mikäli etsit muistovärssyjä kuolinilmoitukseen, kokoelmistamme löytyy mm. seuraavia aforismi ja värssykokoelmia :
1. Värssykirja: Lauselmia iloon ja suruun
2. Parhaimmat värssyt : lauselmia iloon ja suruun
3. Sanoista kauneimmat : onnitteluja, tervehdyksiä, toivotuksia
4. Sanat kultaa : säkeitä iloon ja suruun
5. Elämäsi matkalle : ajatuksia arkeen ja juhlaan, iloon ja suruun
6. Ajatus on lahja : runoja ja ajatelmia onnitteluksi, tervehdykseksi, lohdutukseksi
7. Järvenpää, Leena, Surun portilla
Myös runokirjoissa olevia runoja käytetään paljon
kuolinilmoituksissa :
1. Aika on jäähyväisten : lohdutuksen sanoja suruun
2. Ei turhaa tummat päivät / toimittanut Aino Räty-Hämäläinen
3. Kaipauksen tuolla puolen
4. Päivänlasku: [runoja murheessa,…
Kirjastot.fi-sivustolle on koottu linkit kirjastoalan koulutusta antaville oppilaitoksille:
https://www.kirjastot.fi/fi-FI/kirjastoala/opiskelu/
Kirjastolaissa lukee henkilökunnan koulutuksista ja pätevyydestä näin:
17 §
Osaaminen ja johtaminen
Yleisellä kirjastolla tulee olla riittävä määrä kirjasto- ja informaatioalan koulutusta saanutta ja muuta henkilöstöä. Asiantuntijatehtävässä toimivalta edellytetään soveltuvaa korkeakoulututkintoa, jollei tehtävän luonteesta muuta johdu.
Kunnan kirjastolaitosta johtavalta vaaditaan virkaan tai tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, johtamistaito ja hyvä perehtyneisyys kirjastojen tehtäviin ja toimintaan.
Koulutusta on yliopistoissa, ammattikorkeakouluissa sekä opistoissa. Kirjastonhoitajan…
Ilmar Talven kirjassa Suomen kansankulttuuri kerrotaan niittämisestä ja heinän kuivaamisesta näin:
"Niittäminen aloitettiin tavallisesti aikaisin aamulla, jolloin heinä oli kasteen pehmittämää. Iltapäivällä se haravoitiin pitkiin karheisiin, joita päivän kuluessä käänneltiin. Yöksi heinä kasattiin pieniin rukoihin, jotka seuraavana päivänä uudelleen hajotettiin kuivumaan. Jälkikuivatukseen käytettiin myös haasiota."
Heinäseipäät yleistyivät Suomesssa 1920-luvulla.
Seuraavista kirjoista löydät lisätietoja:
Talve Ilmar: Suomen kansankulttuuri
Vuorela Toivo: Suomalainen kansankulttuuri
Kirjojen saatavuustiedot voit tarkistaa pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen yhteisestä HelMet-aineistohausta osoitteesta:
http://www.helmet.fi
Fil.toht. Heikki Koukkusesta (1938-8.11.1983), joka on julkaissut mm.useita Karjalaa ja Suomen ortodoksisen kirkon historiaa käsitteleviä teoksia ja artikkeleita, ei löytynyt muuta kuin seuraava artikkeli:
Tekijä(t): Pirinen, Kauko
Nimeke: Heikki Koukkunen in memoriam / Kauko Pirinen
Julkaisussa: Ortodoksia. 34(1985), s. 151-158
Ortodoksia-julkaisu on selailtavissa Helsingin yliopiston pääkirjaston avokokoelmassa ja lainattavissa myös Helsingin yliopiston teologisen ja humanistisen tiedekunnan kirjastoissa.
Joensuun yliopistossa, http://www.joensuu.fi/ ,joku saattaisi tietää enemmän, esim. juuri kuolinsyystä.
Lohiressun alkuperästä ei löytynyt tietoa, mutta vaikuttaisi siltä kuin kyseessä olisi muunnos leipäressusta. Leipäressu on ruokalaji, jossa leivänpaloja, usein kuivuneita, syödään sekoitettuna kuumaan maitoon tai veteen. Ohje löytyy esim. Pekka Muhosen teoksesta 1000 vuotta lohta ja lohiruokia (s.68). Kirjassa sanotaan, että tämä resepti on ”Lappi à la carte” –projektista, jonka isäntänä on "keittiömestari Tapio".
Kotimaisten teosten käännöksiä voit etsiä Suomalaisen kirjallisuuden seuran mainiosta käännöstietokannasta osoitteessa http://dbgw.finlit.fi/fili/kaan.php . Myös kansallisbibliografiamme Fennica osoitteessa http://finna.fi antaa tiedot käännöksistä, kun haet alkuperäisteoksen nimellä.
Punalippu -lehdessä julkaistun artikkelin mukaan Azlag Jarga eli Emil Pyttynen siirtyi I MS:n alettua Kiirunaan, jossa työskenteli kaivoksilla kirvesmiehenä. Pyttysen elämänvaiheista löytyy lyhyesti seuraavista painetuista lähteistä:
Korhonen, Jaakko: Jätkät Taka-Kainuun taistelussa. Muistelmia. Julkaistu lehdessä Punalippu 1980:8, s.3-34
Etto, Jorma: Kesken viikon. Lapin kansa 5.4.1978,
Väyrynen, Vilho: Suutarinpoika porrastiellä. Pohjoinen 1979, s. 91-92, 343-344, 351-352.
Sanaristikoissa usein esiintyvä 'onea' on adjektiivi, joka Nykysuomen sanakirjan mukaan tarkoittaa kolkkoa, kaameaa, synkkää. Esim. Onean näköinen
mies. Suomen kielen etymologinen sanakirja antaa merkitykset ohut, hento (esim. nahka, lanka, ihminen); hyvin pieni ja laiha ; huono, vaivainen ; sairaan, surkastuneen, kummallisen, kolkon näköinen ; kamala, kammottava (olo).
Suomen postinumerot löytyvät Postin julkaisemasta Postinumeroluettelosta. Postin sivuilta postinumerot löytyvät haulla http://www.posti.fi/henkiloasiakkaat/palvelut-verkossa/postinumerohaku… .
Siltojen korkeuksista on olemassa avointa dataa, mutta sen käyttö on ehkä jonkin verran hankalaa, https://www.avoindata.fi/data/fi/dataset/siltojen-korkeudet. Väyläviraston sivulta löytyy kartta, jossa on siltarajoitukset, https://vayla.fi/vaylista/aineistot/kartat/painorajoitetut-sillat. Siellä on myös tietoja siltojen korkeusrajoituksia, joista voi päätellä siltojen korkeuksia.
