Postimuseon sivuilla kerrottua: Kaupungeissa ja taajamissa postia jaettiin asiakkaille vielä 1950-luvulla kuutena päivänä viikossa kaksi kertaa päivässä. Postinkulun nopeutumisen myötä 1960-luvun puolivälissä 95 prosenttia postista saatiin aamukantoon. Siirtyminen 40-tuntiseen työviikkoon johti vaiheittain lauantaijakelun loppumiseen koko maassa vuoteen 1974 mennessä.Postinjakelun ja kaluston historiaa - PostimuseoLisätietoja saa Postimuseosta, joka vastaa yleisön kysymyksiin Kysy museolta -palvelussa, https://kysymuseolta.fi/Aiheesta voi lukea lisää: Jukka-Pekka Pietiläinen: Suomen Postin historia 1 ja 2.Postimuseosta kerrottiin näin: Pääkaupunkiseudulla postia lajiteltiin 1960-luvulla sekä pääpostitalolla, että postikonttoreissa. Postia…
Nahkapakkanen mainitaan Elias Lönnrotin Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa (1866-1886): nahkapakkanen (subst., yhdyssana) gråkallt (salapakkanen). Tuoreempi maininta löytyy Kalevi Koukkusen Peltoveturi ja notkistelija: unohdettujen sanojen kirjasta (2023), jossa on käytetty lähteenä tuota Lönnrotin sanakirjaa. Tässä nahkapakkanen on määritelty termillä kylmänkostea pakkanen.
Kysymykset tulevat kaikkien vastaajien yhteiseen ylläpitoon ja niihin saavat periaatteessa vastata kaikki vastaajat. Kysymyksen ohessa näkyy kuitenkin kysyjän valitsema asuinkunta, joka ohjaa sitä, kuka on vastuussa siitä, että kysymykseen varmasti vastataan. Jos kysyjä on valinnut erikoisaiheen, vastaajakirjastoksi valikoituu erikoiskirjasto, jonka osaamisaluetta aihe on. Vastaajakirjastoista löytyy luettelo, https://www.kirjastot.fi/kysy/tietoa-palvelusta/kirjastot . Jos vastaajakirjastosta ei reagoida, toimitus muistuttelee vastaamisesta tai vastaa itse. Toimitus koostuu 2 henkilöstä, joista yhden työajasta 1/3 ja toisen 2/3 on varattu palvelun hoitamiselle.
Kenties Hannah Gracen urheiluromanttiset kirjat olisivat ajankohtaisia? Linkki Helmet hakuunJos jännitys on kirjassa pääasia, voisi kokeilla Suzanne Collinsin Nälkäpeli kirjoja. Linkki Helmet hakuun.Somesta löytyy helposti vertaistukea sekä suomeksi, että englanniksi. Kannattaa ehdottaa tutustumista BookTokiin. Esim. Linkki Suomalaisen kirjakaupan BookTok suosituksiin suomeksi. Mukana mm. Travis Baldreen Legendoja ja latteja, kertomus toisesta todellisuudesta.Kannattaa myös silmätä Kirjasammon Sivupiirin nuortenkirjallisuuden kirjahyllyjä. Linkki sivustolle. Vaikka kirjat ovat hieman vanhempia, voi niistä löytää mielilukemista.Parhaat suositukset saa varmaan kavereilta, mutta kirjastotädeiltä ja -sediltäkin voi kysyä.
Uutinen Pariisin terrori-iskusta ehti Helsingin Sanomien 14. päivän numeron toiseen painokseen, mutta esimerkiksi Aamulehti uutisoi tapahtumasta vasta sunnuntain lehdessä.
Siitä päätellen, että aiheesta on kirjoitettu useita kirjoja, voinee ainakin lukemista tarjota yhtenä keinona kriittisen ajattelukyvyn kohentamiseksi. Tässä poimintoja mahdollisesti hyödyllisistä teoksista PIKI-kirjastojen valikoimista:Baggini, Julian, Filosofisen ajattelun opas Cam, Philip: 20 ajattelun työkalua : opas tutkivan ajattelun opettamiseen Edmans, Alex: May contain lies : how stories, statistics and studies exploit our biases – and what we can do about it Galef, Julia: The scout mindset : why some people see things clearly and others don't Grant, Adam: Mieti vielä : uudelleen ajattelemisen taito Hautamäki, Antti: Näe asiat uudessa valossa Kriittisen ajattelun aika Malmelin, Nando: Avoimuus…
Kävin läpi kirjastossa olevaa aapisten ja kansakoulun lukukirjojen kokoelmaa, mutta valitettavasti kuvaamaasi tarinaa ei löytynyt. Olisiko tämä tuttu jollekin palstan lukijalle?
Jo 1800-luvulla poromiehet rakensivat este- eli suojelusaitoja "poronhoitoalueemme etelärajan tuntumaan Pudasjärven ja Suomussalmen Piispajärven väliselle vyöhykkeelle ehkäisemään porojen kulkeutumista porottomille alueille aiheuttamaan heinä- ja viljelysvahinkoja sekä joutumista porovarkaiden ulottuville". Poronhoitoalueen sisäosiin rakennettiin aitoja "estämään porokarjoja hajaantumasta liian laajalle, toisiin paliskuntiin ja 'niittyrikkaille seuduille'." Lisäksi on tehty poroesteaitoja valtakunnanrajoille Suomen ja Norjan sekä Suomen ja Venäjän välille yhteensä noin 1200 kilometriä.Uusimman esteaidan tarpeen on aiheuttanut metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus). Metsäpeuran ja poron risteytymisen välttämiseksi poronhoitoalueemme…
Ylipalontie (1952) on ryhmänimi (kasken- ja tervanpoltto), joka joidenkin muiden alueen kadunnimien tapaan sivuaa koko alueen nimeä, Paloheinää. Ylipalo viitannee liian voimakkaaseen tuleen tervanpoltossa, mutta selkeää linkkiä ruotsinkieliseen nimeen ei löytynyt. Helsingin kadunnimet, toinen korjattu painos 1981, s. 175.
Ylen tietojen mukaan Julkkis-sana on vakiintunut suomalaiseen kielenkäyttöön 1970-luvulla.Lähde: Julkkisten tilitykset alkoivat 60-luvulla, https://yle.fi/a/3-5894068 (luettu 23.9.25).
Kansalliskirjaston digitaalisista aineistoista löytyy 1900-luvun alkupuolen digitoituja sanomalehtiä. Sieltä ei löytynyt ainuttakaan viitettä ilmaisulle "homma hanskassa":https://digi.kansalliskirjasto.fi/search?query=%22homma%20hanskassa%22&orderBy=RELEVANCEHelsingin Sanomien arkistossa varhaisimmat maininnat ovat vuodelta 1983 ja Finnassa varhaisimmat maininnat ovat 1980-luvulta:https://finna.fi/Search/Results?lookfor=%22homma+hanskassa%22&type=AllFieldsNäyttää siis siltä, että ilmaisu on vakiintunut ja yleistynyt kielenkäytössä 1980-luvun alkupuolella.
Banaanin sisällä ei yleensä ole matoja tai hyönteisiä, ja tämä johtuu sekä torjunta-aineiden käytöstä että banaanin rakenteesta ja lajikkeesta. Vaikka yksittäisiä tapauksia on raportoitu, ne ovat erittäin harvinaisia.Banaani kasvaa tiiviin kuoren sisällä, eikä siinä ole helposti saavutettavaa paikkaa, johon hyönteiset pääsisivät munimaan tai pesiytymään.Länsimaissa myytävät banaanit ovat lähes poikkeuksetta Cavendish-lajiketta, joka on jalostettu kestäväksi ja tasalaatuiseksi. Tämä lajike ei sisällä siemeniä eikä tarjoa ravintoa tai suojaa hyönteisille samalla tavalla kuin villit banaanit.Banaanit eivät vaadi kasvinterveystodistusta, kun niitä tuodaan EU:n ulkopuolelta. Tämä johtuu siitä, että banaaneja ei juuri viljellä EU:ssa, eikä…
Valitettavasti ei selvinnyt, mikä merkki on kyseessä. Merkki voisi liittyä esim. palvelusvuosiin työpaikalla tai johonkin seuraan tai yhdistykseen.Tein hakuja Finnassa yhdistämällä hakuihin merkin erilaisia symboleita. Esim. pinssi + t-kirjan, ansiomerkki + salama, rintamerkki + salama, seuramerkki + t-kirjain. Rajasin haun esineisiin ja rajasin hakua myös vuosiluvulla, sillä se oli tiedossa. Tein vastaavat haut myös Googlessa.Selasin Antikvariaatti.netin (https://www.antikvariaatti.net/) sivustolta löytyneet pinssit ja rintamerkit läpi. Selasin myös Antiikin vuoksi-sivuston osiota poletit, pinssit, rintaneulat ym., mutta valitettavasti kummastakaan ei löytynyt vastaava merkkiä.
Jyrinkoski on niin harvinainen nimi (Digi- ja väestötietoviraston nimipalvelun mukaan nykyisenä nimenä alle 10 henkilöllä), että suomalaisten sukunimien perushakuteos, Mikkosen & Paikkalan Sukunimet (2000), ei mainitse sitä lainkaan.Samainen hakuteos kertoo Jyrinki-nimestä seuraavaa: "Nimi saattaa hyvinkin liittyä jyristä-verbiin tai sanoihin jyrämä 'pieni koski, pyörre' ja jyrä 'jyrkkätöyräinen puro, syvä notko, jonka pohjalla on puro'." Nimen taustalla voi olla Mikkosen ja Paikkalan mukaan myös henkilönnimi Georgius (suom. Jyrki, Jyri). Ehkä Jyrinkoski-nimen tausta on johdateltavissa näille samoille lähteille?
UPO-kodinkoneiden nettisivuilla ei ole kerrottu, mistä nimi UPO on tullut. Sivulla kerrotaan, että vuonna 1938 Arvi Tammivuoren (Asko Huonekalun edeltäjän Lahden Puuseppäverstaan perustajan Aukusti Avoniuksen poika) johdolla perustettiin UPO Metalli. Ensimmäinen UPO Metallin valmistama tuote oli sähkökäyttöinen silitysrauta vuonna 1941. UPOn Lahden tehtaalla valmistui ensimmäinen jääkaappi vuonna 1953.Nykyään UPO kuuluu kiinalaiselle Hisense yhtiölle.Lähteet:Historia - UPO FinlandUPO vuodet - UPO FinlandHisense Europe
Oheisessa Jukka Leskisen toimittamassa julkaisussa Sotilaspsykologia maanpuolustuksen tukena (2018) syyllisyysteemaaa käsitellään lyhyesti otsikolla Sotilaan syyllisyyden tunne ja tappamisen psyykkiset esteet (s. 28-29) PVTUTKL+julkaisuja+9.pdfViittaat kysymyksessäsi ehkä tässä artikkelissa mainittuun toisen maailmansodan jälkeen julkaistuun laajaan tutkimusraporttiin nimeltä American soldier (Stouffer & työryhmä 1949), joka pohjautui perusteelliseen sotaveteraanien kyselytutkimukseen. Artikkelin mukaan tätä tutkimusraporttia voidaan edelleen pitää yhtenä sotilaspsykologian ja -sosiologian peruslähteenä. Yhtenä tämän tutkimuksen havaintona oli, miten vaikeaa tavalliselle ihmiselle on toisen ihmisen vahingoittaminen, puhumattakaan…
Valitettavasti emme onnistuneet selvittämään, mistä kertomuksesta voisi olla kyse.Tunnistaisikohan joku verkkotietopalvelun lukijoista kyseisen kertomuksen.
