Olisikohan kyseessä Heikki Valkaman Laserjuuri? Siinä liikutaan Japanin ohella Kreikassa ja käydään myös kreikkalaisessa luostarissa jäljittämässä vanhaa kirjoitusta, jonka avulla yritetään löytää muinainen maustekasvi.
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos Sukunimet (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi Turunen on luultavasti peräisin paikannimistä Turku. Koska nimi on vanhastaan esiintynyt muualla kuin Turun seudulla, Turunen on saatettu antaa lisänimeksi Turun suunnalta muille alueille muuttaneille. Pohjimmiltaan paikannimen taustalla lienee joissakin murteissa tunnettu turku-sanan merkitys ’tori, ’markkinapaikka’.
Toisaalta Mikkosen ja Paikkalan mukaan sukunimellä Turunen voi olla yhteinen alkuperä myös sukunimien Toro ja Toronen kanssa. Se voi perustua joko skandinaaviseen Tor-nimeen tai ortodoksiseen etunimeen Dorofei.
Kiitos huomiosta.
Konsultoimme asiantuntijaa Helmet sarjakuvien valintaryhmästä.
Hän suositteli seuraavaa: "Suosittelen siirtoa suoraan aikuistenosastolle. Osa kirjastojen nuortenaineistosta sijaitsee lastenosastojen yhteydessä ja siten sarjakuvien siirto nuortenosastoille ei tässä tapauksessa ratkaisisi tätä ongelmaa. Tekisin myös Natasha ja Sammy Day sarjakuville saman siirron aikuistenosastoille. Ja sarjakuvat mitkä ilmestyvät Otavan Non Stop-sarjassa kuuluisivat aina automaattisesti aikuisten osastoille. Nämä sarjakuvat ovat aikoinaan ilmestyneet 1970-luvulla ja niiden lukijatkin ovat niitä silloin lukeneet ja lainailevat niitä nyt nostalgiamielessä itselleen."
Sellon lastenosasto siirtääkin Pikku-Piko -sarjakuvat nyt…
Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teos Sukunimet (Otava, 2000) kertoo, että sukunimi Paananen on luultavasti peräisin etunimestä Urbanus, jonka kansankielisiä muotoja ovat Orpana, Paanus ja Panu.
Toisaalta Mikkosen ja Paikkalan mukaan T. I. Itkonen on liittänyt keskisuomalaisen talonnimen Paanala ja Kuusamon Paanajärven lapin ’hammasta’ merkitsevään sanaan. ”Suomen sanojen alkuperä” (osa 2; Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1995) mainitsee myös, että Pohjois-Suomen murteissa käytetään sanaa paana, jonka merkitys on ’hevosen painon kestävä kova hanki’. Se tosin saattaa olla turhan uusi skandinaavinen laina voidakseen selittää paikannimeä.
Mistä mahtaa olla peräisin tieto, että tällainen kirja löytyisi Kirkkonummen kirjaston kokoelmasta? Ainakaan kirjaston oma tietokanta ei tunne mitään Birgitta Hagelbergin kirjoittamaa teosta. Kirjan tiedot tulevat näkyviin normaalisti vasta sitten, kun kirja on kokoelmaan saatu (nykyään tosin voi olla myös ennakkotietoa tulevista uutuuksista). Myöskään Suomen tai Ruotsin kansallisbibliografioista ei löydy tämännimistä tekijää eikä kirjaa. Kirjastojen tietokannat kattavat myös vanhemmat ajat, joten voi melko vahvasti väittää, ettei tällaista julkaisua ole todennäköisesti olemassa. Sellainen mahdollisuus on, että kyseessä on ns. omakustanne, jota ei ole koskaan levitetty julkisesti. Jotkut tällaiset julkaisut eivät välttämättä näy…
Our World in Data -palvelusta löytyy taulukko, jossa on kuolinsyyt jaoteltu. Maailmassa on vuonna 2016 kuollut tapaturmaisesti (onnettomuuksissa, henkirikoksissa, luonnonkatastrofeissa, konflikteissa sekä itsemurhien seurauksina) 4,61 miljoonaa ihmistä, https://ourworldindata.org/causes-of-death
Tuo summa jaettuna 365 päivällä antaisi tulokseksi, kuinka monta ihmistä keskimäärin kuoli päivässä vuonna 2016.
Tarkka vuosi ei selvinnyt, mutta 1990-luvulta asti ovat ylioppilastutkinto ja ammattikoulututkinto olleet samanarvoisia haettaessa korkeakouluopintoihin.
Alla tietoa Minna Vuorio-Lehden artikkelista Valkolakin hohde Keskustelua ylioppilastutkinnon merkityksestä Suomessa toisen maailmansodan jälkeen (Kasvatus & Aika 1 (2007, s. 19-33) ja Tampereen yliopiston Aviisi-lehdestä (11/2009):
http://elektra.helsinki.fi/oa/1797-2299/1/1/valkolak.pdf
https://arkisto.aviisi.fi/artikkeli/?num=11/2009&id=f75a842
Sakkomaksu on 20 cnt vuorokaudessa eli kuukaudessa sitä ehtii kertyä vain 6 euron verran, mikä on myös yksittäisen lainan sakkokatto. Lainausoikeuden menettää vasta, kun maksuja on kertynyt 30 euroa. Sakkomaksut realisoituvat velaksi vasta kun laina on palautettu. Sitä ennen laina on vain "myöhässä". Mitään maksuhäiriömerkintöjä ei tällaisista ehdi tulla. Kirjasto ryhtyy jossain vaiheessa perimään lainaa takaisin ja silloin syntyy lisäkustannuksia, mutta maksuhäiriömerkintöjä tulee vasta, jos rupeaa perintätoimiston kanssa ryppyilemään.
Jos oman lainan varausjono ei ole pitkä, kannattaa aina silloin tällöin vilkaista, olisivatko jonottajat kadonneet ja lainan voisi uusia.
Heikki Poroila
Kyseessä on kaiketikin vanha kansanruno kukon ja kanan saunamatkasta (Kukon ja kanan saunamatka). Runosta näyttäisi olevan useita versioita ja runo esiintyy myös usealla eri nimellä. . Runo löytyy esimerkiksi teoksista Kolmas lukukirjani (toim. Lauri Viljanen, useita painoksia), Lennä, lennä leppäkerttu : tuttuja lastenrunoja ja -loruja (koonnut Helvi Karahka, useita painoksia).
https://finna.fi/
Sinisen kannen ja lukijan täydennettäväksi jätetyn sadun perusteella ehdottaisin Kirsti Kivisen ja Annami Poivaaran korkeaa ja kapeaa kirjaa Unihiekkaa : hyvänyön satuja. Sen 70-luvulla ilmestyneissä ensimmäisissä painoksissa kansi oli valkoinen, mutta myöhemmissä painoksissa kansi oli sinipohjainen. Kirja päättyy satuun Meidän unihiekkaa, jonka alkuun on jätetty aukkoja lukijan täytettäväksi, ja varsinaisen sadun kertominenkin on jätetty lukijalle itselleen: "Kerrotaan itse iltasatuja. Ja niin _____________ alkoi kertoa. Hänen satunsa oli tällainen: Olipa kerran..."
Tällainen lyhyt kuvaus pelistä löytyi netistä, olisiko siitä riittävästi apua: " Kapteeni Koukun aarre -peli vie aarteenetsintään Mikä-mikä-maahan. Pelaajat kulkevat pelilautaa ympäri nopan silmäluvun mukaan ja kääntävät samalla kortteja esiin. Tarkoitus on löytää kuvapareja. Erityisen haluttuja ovat aarrearkkukortit, sillä niillä saa ylimääräisen heittovuoron. Peli päättyy, kun viimeinenkin kuvapari on löydetty. Pelaaja, jolla on eniten kuvakortteja, voittaa!"
Heikki Poroila
Pissapoika-nimityksen yhteyttä kuuluisaan Manneken Pis -patsaaseen ei käytettävissä olevien lähteiden perusteella ole sen helpompi kiistää kuin vahvistaakaan. Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirja Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii ajoittaa sanan merkityksessä "auton tuulilasinpesin" 60-luvulle. Sen varhaisin kirjallinen esiintymä, jonka onnistuin löytämään, on vuoden 1959 lopulta, nimimerkin "Autokulkuri" yleisönosastokirjoituksesta Helsingin Sanomissa 19.11., eli nimitys on noin kolme vuosikymmentä itse keksintöä myöhäisempi. (Erinomainen tiivis suomenkielinen esitys tuulilasinpyyhkimien ja -pesimien historiasta löytyy John Dayn kirjasta Auto : Benzistä ja Daimlerista nykypäiviin.)
Yksi mahdollinen innoittaja …
Kannattaa ottaa yhteys Töölön kirjaston lastenosastoon, jonka kappale se on. Se on laitettu Töölössä korjattavana-tilaan syyskuussa. Siellä voidaan selvittää, mikä kirjan tilanne on. Töölön lastenosaston puhelinnumero on (09) 310 85 825.
Kissat ovat liikkuneet aika itsenäisesti ulkosalla vielä 10-20 vuotta sitten ja sota-aikana varmastikin pääosin. Voisi kuvitella, että jos lähtö pommisuojaan tuli ja kissa oli juuri silloin sisällä, se päästettiin ulos. Kissa tapaa lähteä lipettiin, kun tulee kiire, joten voi olla, että sitä olisi voinut olla vaikea saada kiinni tuollaisessa yhteydessä. Olisikohan kissa mahtanut pysyäkään sellaisessa paikassa kuin pommisuoja? Eläimistä pommisuojissa ei oikein löydy lähdemateriaalia, varmaankin muistelmat ja muistot olisivat paras lähde. Lueskelin läpi Jouni Kallioniemen Kotirintama: Sotavuosien Suomi 1939-1945 osaa pommituksista ja pommisuojiin pelastautumisista (s.43-66). Pommisuojista on erilaisia tarinoista, lemmikeistä ei ole…
Kyseessä saattaisi olla Juha Raision, Matti Kiviniemen ja Janne Penttisen Puut : laki ja käytännöt (Metsäkustannus, 2018).
"Teos kokoaa käytännönläheisesti taajamapuuston käsittelyä koskevan lakitiedon ja hyvät käytännöt. Kirja selvittää, miten velvollisuudet ja vastuut jakautuvat katujen varsilla, pihoissa ja naapurustossa. Se käsittelee tilanteet, joissa puita suojellaan tai toisaalta vaarallisina tai häiritsevinä poistetaan pihoilta, ulkoilualueilta tai liikenneväyliltä."
"Nettikirjasto" eli mahdollisuus tutustua dokumentteihin kotona suoraan verkon kautta ilman fyysistä asiointia kirjaston kaltaisessa palvelussa, on tällä hetkellä olemassa kahdessa olomuodossa. Ensinnäkin ovat julkisten kirjastojen maksuttomat e-kirjavalikoimat, joita kirjastot sponsoroiden tarjoavat käyttäjilleen. Nämä valikoimat ovat valitettavasti varsin rajoittuneita sen takia, etteivät kustantajat halua antaa kirjastojen kautta kohtuullista korvausta vastaan oikeutta jaella kaupallisesti menestyviä nimikkeitä. Tällaisia kokoelmia kuitenkin on olemassa, joskaan niitten pysyvä saatavuus riippuu sopimuksista, hinnoittelusta ja viime kädestä kirjaston päätöksestä jatkaa palvelua. Esimerkiksi Suomen suurimmassa yleisten kirjaston…
Ilmaisia tietokoneohjelmia, jotka soveltuvat valokuvien ja videoiden muokkaamiseen, on nykyään tarjolla paljon. Suomenkielisiä kuvankäsittelyohjelmia löytyy esimerkiksi hakemalla sanoilla "ilmainen kuvankäsittelyohjelma" ja englanninkielisiä hakusanoilla "free photo editing software". Joiltakin sivustoilta löytyy vertailuja, joissa selitetään tarkemmin, mitä eroja ohjelmien välillä on.
Videoiden muokkaamiseen tai lyhyeiden elokuvien tekemiseen tarkoitettuja ohjelmia löytyy, kun hakee sanoilla "free video editing software".
Ilmaisia kuvankäsittelyohjelmia on listattu täällä:
https://www.techradar.com/news/the-best-free-photo-editor
https://www.digitaltrends.com/computing/best-free-photo-editing-softwar…
Ilmaisia…
Kollega ehdotti Laura Fitinghoffin alunperin ruotsalaista lasten- ja nuortenkirjaa Hallatunturin lapset. Kirjasta on useita suomennoksia, viimeisin vuodelta 1975. Goodreads-palvelu kuvaa kirjaa näin:
"Hallatunturin lapset on raikas, huumorinvälkkeinen kuvaus Pohjois-Ruotsista, seitsemästä pienestä Hallatunturin orvosta sisaruksesta, jotka ankaran katovuoden uhreina joutuvat jättämään kotimökkinsä ja vaeltamaan kylästä kylään. "
Koko kuvaus löytyy palvelusta:
https://www.goodreads.com/book/show/32335326-hallatunturin-lapset?rating=5&utm_medium=api&utm_source=book_widget
Kirjan saa lainaan Helmet-kirjastojen kirjavarastosta:
https://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1243390__Shallatunturin%…
1950-luvulla Salpausselän kisojen miesten 50 km hiihto radioitiin tavallisesti yhtenä tai kahtena yhteensä reilun tunnin mittaisena koosteena. Kaksiosaisissa lähetyksissä seurattiin erikseen kilpailun alku- ja loppuvaiheita. Pitkät suorat lähetykset kuultiin vuosina 1954 ja 1958. Vuoden 1954 kilpailu 28. helmikuuta oli kuultavissa ULA-lähetyksenä 8.40-11.15, selostajina Lauri Nurmi ja Pentti Pirhonen, Yleisohjelmassa kilpailua selostettiin kahdessa erillisessä lähetyksessä 9.35-9.55 ja 11.15-12.30. Vuoden 1958 lähes nelituntinen suora selostus 8. maaliskuuta lähetettiin Yleisohjelmassa 9.00-12.50, äänessä olivat Pekka Tiilikainen, Paavo Noponen ja Jorma Lundén. Vuotta myöhemmin Salpausselän miesten 50 km hiihtoa nähtiin…
