Amerikkalaiselta Pasolinilta (s. 1983) on ilmestynyt jatkoa Eragon-kirjalle. Teos on nimeltään Esikoinen, ja sen on suomentanut Tarja Rouhiainen (Tammi, 2006).
Kirjat kuuluvat Perillinen-trilogiaan.
Lisätietoa kirjailijasta ja kirjasarjasta:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Christopher_Paolini
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perillinen_(trilogia)
Kaikissa käytössä olevissa musiikin tietokannoissa Rakkauden kiertokulku –äänitteellä (2001) Rum and Coca- Cola –kappaleen (säv. Sullavan, Baron) sanoittajaksi on mainittu Juha Vainio. Valitettavasti ei löytynyt dokumentoitua tietoa, käytetäänkö levyn esityksessä Vainion vanhaa Agricola –sanoitusta (1977) vai jotain uudempaa ja onko mukana englannin kielistä alkuperäistekstiä. Ainoa keino olisi tietysti kuunnella ko. äänite, mutta sitä ei valitettavasti vastaajakirjastossa ole. Helmet –kirjastojärjelmästä http://www.helmet.fi levy toki löytyy. Ennen Juha Vainiota Rum and Coca-Cola –kappaleen on suomentanut Sauvo Puhtila käyttäen pseudonyymiä Pekka Saarto.
Tekijänoikeusjärjestöt Teosto ja Gramex keräävät tekijänoikeuslain vaatimat korvaukset ja maksavat ne musiikin tekijöille. Tietoa Teostosta ja Gramexista näiltä sivuilta:
http://www.teosto.fi/teosto/websivut.nsf
http://www.gramex.fi/?mid=382
Maksetut summat vaihtelevat huomattavasti. Gramexin sivuilla kerrotaan, että Gramexin 2006 maksamien taiteilijakorvausten keskiarvo on 568 euroa. Lisää tietoa korvausten määristä mm. täältä:
http://www.gramex.fi/index.php?mid=209
Etsitty runo on Paavo Cajanderin Kuva. Se julkaistiin ensimmäisen kerran Kaikuja Hämeestä -albumissa vuonna 1878. Tämän lisäksi runo löytyy A. V. Koskimiehen toimittamasta Cajanderin runojen kokoelmasta Runoelmia (Kirja, 1914). Kuva on mukana myös useassa runoantologiassa - esimerkiksi Tämän runon haluaisin kuulla (Tammi, 1978) ja Juhla on runojen aikaa (Karisto, 1980) sisältävät tämän runon.
Hei! Akaton mies-elokuvan alku ja lopputekstimusiikin on säveltänyt ja sovittanut Risto Hiltunen. Katsoin, Suomen kansallisfilmografia nro 9, elokuvan tiedot, eikä elokuvan alku- ja lopputekstimusiikille mainittu erikseen nimeä.
Pop-up- eli kurkistusnuken yksityiskohtaista suomenkielistä ohjetta en onnistunut löytämään, mutta englanninkieliset pupun valmistusohjeet löytyvät internetistä osoitteesta http://www.growingupcreative.com/2011/02/how-to-make-a-pop-up-rabbit-do….
Suomenkielistä keskustelua kurkistusnuken teosta Ihan itse -foorumilla: http://foorumi.ihanitse.com/viewtopic.php?f=20&t=25928&p=238111.
Kyseinen äänilevy löytyy Kansalliskirjaston kokoelmista. Äänilevy on kuunneltavissa paikan päällä Kansalliskirjaston musiikkikirjastossa, jossa siitä voi myös tehdä kopion omaan käyttöön. Kuunteluaika täytyy kuitenkin varata etukäteen. Yhteystiedot löytyvät Kansalliskirjaston nettisivuilta osoitteesta: http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/kokoelmat/musiikkik…
"Aika siivillä jo kiisi" on ensimmäinen säe Anna-Mari Kaskisen runossa Viisivuotias. Se löytyy ainakin kirjasta Runometsä : kauneimmat lastenrunot (Kirjapaja, 2005).
Kalasataman alueesta käytettiin vielä 2000-luvun alkupuolella työnimiä Sörnäistenranta–Hermanninranta sekä Itäranta. Nimistötoimikunta esitti Kalasatama-nimeä vuonna 2007.
Nimen taustalla on alueella ollut laaja teollisuusalue, jossa rautatie ja satamaliikenne kohtasivat 1860-luvulla.
Tiedot perustuvat Heleingin kaupungin Uutta Helsinkiä - sivustoon, joista löytyy myös lisää tietoa:
https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/kalasatama/asuminen/capella-takkari-ja-vinsentti-kalasataman-nimistoa
https://www.uuttahelsinkia.fi/fi/kalasatama/asuminen/historia
Tuohityöoppaita on viime vuosina julkaistu useitakin. Tuohitöiden huollosta niistä ei juurikaan löydy ohjeistusta. Kaiketi ajatuksena on, että luonnonmateriaali saa patinoitua sellaisenaan.
Hiljattain suomennetussa ruotsalaisen Emma Dahlqvistin kirjassa Tuohi : punonta, levytekniikka, taittelu (Gummerus, 2020) annetaan kuitenkin joitakin vinkkejä tuohitöiden hoitamisesta. Tuohi on elävä materiaali ja se muuttuu ja kuivuu ajan myötä. Dahlqvist toteaa, että paras tapa hoitaa tuohiesineitä on käyttää niitä. Käsistä tarttuva rasva pitää tuohen pehmeänä ja notkeana.
Välillä tuohi kaipaa silti huolenpitoa. Tuohityötä voi silloin tällöin pyyhkiä haaleaan veteen kostutetulla rievulla, jotta se pysyy puhtaana. Jos tuohessa on…
Det finns flera böcker av C.L. Engel i huvudstadsregionens bibliotek, både på finska och svenska.
Om ni vill läsa era böcker hellre på svenska, kan man rekommendera följande:
Pöykkö, Kalevi : Carl Ludvig Engel
Wickberg, Nils Empirestudier
Var så vänlig och fråga i närmaste bibliiotek eller kolla själv : http://www.lib.hel.fi/plussa
Minna Canthista löytyy erittäin paljon tietoa. Tiivistettyä tietoa löytyy useista suomalaista kirjallisuudenhistoriaa käsittelevistä teoksista. Hänestä on julkaistu elämäkertoja ja tutkielmia. Näistä esimerkkeinä mm. seuraavat:
Nieminen, Reetta; Minna Canth, kirjailija ja kauppias, Otava 1990
Frenckell-Thesleff, Greta von: Minna Canth, Otava 1994
Paketti verkkosivuja löytyy Makupalat.fi:stä, https://www.makupalat.fi/fi/kokoelma/minna-canth
Häävalssi löytyy julkaisusta Suomipopin helmiä osasta 5. Nuotissa on sanat, melodia ja sointumerkit, mutta ei varsinaista kosketinsoitintekstiä.
Lähialuuesi Anders-kirjastoissa em. nuotti on tällä hetkellä hyllyssä ainakin Kälviän, Lohtajan ja Toholammin kirjastoissa.
Kysymyksesi osoittautui varsin visaiseksi. Ensimmäiseksi tulee toki mieleen, että ateljeessa seisova tyttö olisi Tove Jansson. Tällöin kuva ei kuitenkaan voi olla Per Olovin ottama, koska Tove oli häntä 6 vuotta vanhempi. Bildhuggarens dotter -kirjan vuoden 2003 painoksen sisälehdeltä saa kuitenkin sen käsityksen, että kannen ateljee-kuva olisi nimenomaan Per Olov Janssonin ottama. Kirjassa on useita kuvia, jotka on merkitty Per Olov Janssonin nimiin. Yhdellä sivulla on Per Olovin otamaksi merkitty kuva, joka on muuten täysin identtinen kannen kuvan kanssa, mutta siinä ei ole tyttöä. Voisiko olla niin, että tyttö on lisätty kuvaan jälkeen päin?
Kirjassa Valolla piirtäjä: 60 vuotta valokuvaajana (Musta taide 2006) Per Olov Jansson kertoo mm…
Tuomas Anhavan suomentamana kysymyksen William Blake -sitaatti kuuluu seuraavasti: "Jos mieltämisen portit puhdistettaisiin, kaikki ilmenisi ihmiselle sellaisena kuin on, loputtomana."
Runon suomennoksessa sana on tosiaan "merenselän". Runo on nimeltään Suru, ja se löytyy ainakin Gösta Ågrenin kokoelmasta Katve: valittu runous 1955-1985.
Kirjan saa lainaan Helmet-kirjastoista:
http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1598892__Skatve__Orightres…
Koira-aiheisista runoista on koottu kokonainen antologia. Sen sivuilta löytyi ainakin yksi näihin tuntomerkkeihin jotakuinkin sopiva runo. Unto Kupiaisen seitsensäkeinen runo on nimeltään lyhyesti "Koira". Se on julkaistu vuonna 1946. Tosin koiran isäntä tässä tapauksessa vaikuttaisi olevan aikuinen ihminen. Kertoja ikään kuin puhuttelee koiraansa ja muistelee yhteisiä hetkiä lemmikkinsä kanssa. Lopuksi hän ampuu koiran:
"Minä silitin koirani päätä vain
ja sitten ma ammuin sen.
Ja monta viikkoa jälkeenpäin
olin hyvin surullinen."
Saat koko runon sähköpostiisi. Toivottavasti tämä on se oikea.
Eläköön koira / toim. Kaarina Sala (Kirjayhtymä, 1992)
Outi Lauhakankaan kirja Svengaa kuin hirvi : sanontojen kootut selitykset kiteyttää asian oivallisesti: "'Siinä paha missä mainitaan' kuvaa hyvin meissä syvällä olevaa pelkoa sanoa vaarallisiksi koettuja asioita ääneen." Tässä on taustalla arvatenkin taikauskoinen ajatus siitä, että jostakin asiasta puhuminen saattaa saada sen toteutumaan, niin kuin englannin kielen vastaavassa sanonnassa "Speak of the devil and he shall appear" ('Puhu paholaisesta niin hän ilmaantuu').
