Henrietta on muunnos ranskalaisesta nimestä Henriette, joka puolestaan johtuu saksalaisesta nimestä Heinrich (koti tai mahtava). Henrietta-nimi oli vuosisadan alkupuolella harvinainen, mutta on myöhemmin yleistynyt. Susanna on vanha nimi. Hepreassa nimi merkitsee liljaa. Katolisessa kirkossa Susanna on monen pyhimyksen nimi. Nimestä on paljon muunnoksia, muun muassa Susan ja Susanne. Rosalia on italialainen muunnos ruusua merkitsevästä nimestä Rosa. Se voi olla myös yhdistelmä nimistä Rosa ja Lia. Emilia on peräisin ylhäisestä muinaisroomalaisesta Aemilius-suvun nimestä. Sekin on hyvin yleinen nimi, josta on olemassa monia muunnoksia, esimerkiksi Emily ja Emelie.
Lähde: Saarikalle-Suomalainen: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön.
Lisää…
Slaavilainen ruokakulttuuri kattaa useamman valtion ruokakulttuurin, mm. Venäjä, Ukraina, Bulgaria, Puola ja Tsekki.
Hyvät artikkelit näiden alueiden ruokakulttuurista löytyvät kirjoista Kultainen keittokirja (osat 3 ja 4) ja Culinaria: European specialties: Vol 1.
Myös seuraavista kirjoista aiheesta löytyy tietoa, vaikka useimmat pääasiassa sisältävät ruokaohjeita. (eniten kirjallisuutta näyttää löytyvän Venäjän ruokakulttuurista):
Lindström, Juhani: Venäläinen keittiö: Jäämereltä Kaukasiaan
Lehmusoksa, Risto: Venäjän keittiö
Salamaa, Elsa: Gulassista haaremin herkkuun
Lehtiartikkeleita:
Saine, Helena: Venäjä (Kodin kuvalehti 1999; 8, s. 143-144, sarja: Maailma lautasella)
Venäläinen ruokaperinne yllättää (Ortodoksinen kulttuuri 1995; 6…
Seuraava sanakirja löytyy pääkaupunkiseudun HelMet-tietokannasta: Finsko-bosansko-finski rjecnik = Suomi-bosnia-suomi-sanakirja / Cemer, Enes. Helsinki : Finn Lectura, 1997.
Kirjasta voi tehdä kaukolainapyynnön oman kotikirjaston kautta.
Kultainen nuoruus (säv. Kullervo Linna, san. Kullervo) löytyy kokoelmasta Suuri toivelaulukirja 1 (uusin painos F-Musiikki 2004). Perhoselle (säv. & san. Vesa Alare) on nuottikokoelmassa Vanhaa tanssimusiikkia (Fazer 1981). Tää päivä - hääpäivä (säv. & san. Seppo Jokinen) on Souvareiden nuottikirjassa Suosituimmat nuotteina 2 (Tatsia Musiikki 1996). Rauman kaupunginkirjastossa on lainattavana Suuri toivelaulukirja 1.
Kirjastoissa on runsaasti aforismi- ja mietelmäkirjoja.
Ne löytyvät kirjaston aineistotietokannoista aihesanoilla aforimismit / mietelmät / mietelauseet.
Etenkin aforismikokoelmissa joissa on usean eri kirjoittajan ajatuksia aforismit on ryhmitelty aiheen mukaan tai sitten kirjan lopussa on hakemisto josta voi hakea määrätyn aiheisia mietelmiä. Muistin ja muistamisen lisäksi aikaan liittyvät aforismit voivat kiinostaa sinua. Esimerkkejä:
Elämän virta : mietteitä / toimittanut Salme Saure
Elämänviisauden kirja / koonnut Hannu Tarmio
Ajatuksia elämästä, onnesta ja vanhenemisesta / koonnut Hannu Tarmio.
Helsingin kaupunginkirjaston luokituksessa mietelmät ja aforismit on sijoitettu luokkaan 171.
Helsingin kaupunginkirjastossa on käytössä…
Aki on lyhentymä Joakimista. Saksassa nimestä esiintyy mm. muoto Achim ja Venäjällä Akim. Joakim taas tulee heprealaisesta nimestä Jehoiachim, joka tarkoittaa "Jahve herättää". Raamatussa esiintyy nimestä myös muoto Joojakim. Joakim oli apokryfisen Jaakobin alkuevankeliumin (n.150) mukaan Neitsyt Marian isä. Joakimin ensimmäinen suomalainen muunnos oli Jaakkima, joka on Karjalassa yksi vanhimmista kristillisistä nimistä.
Lähde:
Uusi suomalainen nimikirja, Otava 1988
Hilma, Helma on saksalainen lyhentymä nimistä Wilhelma, Wilhelmine 'altis, suojelijatar', Helmgund 'kypäräniekka taistelijatar' tai muusta sanan helm kypärä, suoja' sisältävästä nimestä. Hilma kuuluu meillä Ossianin lauluista saatuihin ns. topeliaanisiin nimiin.
Lähteet: Vilkuna, Kustaa: Etunimet
Lisää tietoa etunimistä voit etsiä esimerkiksi kirjasta Lempiäinen,Pentti: Suuri etunimikirja, sekä
Uusi suomalainen nimikirja.
Maailman isoin eläin on sinivalas. Se voi kasvaa jopa 30 metriä pitkäksi (noin neljän jalkapallomaalin mitta) ja painaa 136 tuhatta kiloa. Sinivalaan pää on niin iso, että jalkapallojoukkue mahtuisi seisomaan sen kielellä! Sen sydän on pienen auton kokoinen.
Nykysuomen sanakirjan mukaan "odotella" on frekventatiiviverbi, joka ilmaisee kantasanansa ("odottaa") osoittaman tekemisen tapahtuvan toistuvasti, jatkuvasti tai hiljalleen.
SKS:n Iso suomen kielioppi huomauttaa verbijohdoksista puhuessaan, että frekventatiivisilla johdoksilla voi olla muunkinlaista merkitystä kuin pelkkä toistuvuuden tai jatkuvuuden ilmaiseminen: "Usein johdoksella kuvataan tapahtumaan sisältyvää epäsäännöllisyyttä, sattumanvaraisuutta tai vähäisempää intensiivisyyttä." Odottelussa voisi kaiketi ajatella olevan kyse nimenomaisesti tällaisesta intensiivisyydeltään vähäisemmästä odottamisesta.
Frekventatiivisen johdoksen käyttö voi kertoa myös puhujan/kirjoittajan kielteisestä tai myönteisestä asenteesta ilmaisemaansa…
Valssiin "Kielon jäähyväiset" on tosiaankin olemassa toinenkin säkeistö, jota en kuitenkaan löytänyt mistään juuri nyt käsillä olevasta nuotista enkä kirjasta, mutta Populaarimusiikin museon (http://pomus.net) Harmony Sistersiä käsittelevässä artikkelissa (http://pomus.net/001714) kerrotaan, että yhtye on levyttänyt version, "jonka suomennoksessa (Kerttu Mustonen) on mukana myös harvoin kuultu toinen säkeistö: ”Onnekkaan ohikiitävän hetken vain / kirkkauden kesän kultaisen nähdä mä sain...”. Tämä versio löytyy ainakin cd-levyltä Harmony Sisters: Harmony Sisters. 2 : Kun on valoisaa taas : 1942-53 (Siboney, p1991, SIBCD2).
Myös Konsta Jylhän lauluun "Vaiennut viulu" on olemassa 3. ja 4. säkeistö, joita ei yleensä ole mukana nuoteissa.…
Runo on todellakin Eeva Kilven. Runon nimi on Elämän evakkona ja se on alunperin julkaistu kokoelmassa Laulu rakkaudesta (1972), mutta löytyy esimerkiksi teoksesta Perhonen ylittää tien -- kootut runot 1972-2000 ja antologiasta Tämän runon haluaisin kuulla 2 (1987) sekä Suomussalmen lukion nettissivuilta osoitteesta http://edu.suomussalmi.fi/lukio/bjarmia/tekstit/runo.htm
Hopeaesineiden elektrolyysipuhdistuksesta ja metalliesineiden hopeoimisesta annetaan ohjeita mm. Kirsti Mannisen kirjassa "Kotoa ja kirpputorilta". Kirjan on julkaissut Otava vuonna 1986 ja sen alaotsakkeena on: "Miten kunnostan ja säilytän vanhoja tavaroita". Lisätietoa asiasta hieman vähemmän käytännönläheisemmin käsiteltynä löytyy esim. Oppi Untracht'in teoksista "Metal techniques for craftsmen" ja "Jewelry, Concepts and technology".
Kannattanee tarkistaa myös Heikki Sepän kirja "Hopeasepän pajasta: hopeasepän ammattitekniikka" (Opetushallitus, 1998).
Kirjaston kirjoja ei saa korjata itse. Kirjastossa on kirjojen korjaamiseen soveltuvia tarvikkeita sekä kirjankorjaaja. Kannattaa tulla näyttämään kirjaa kirjastoon ja keskustelemaan mahdollisesta korvauksesta.
Runo on Eino Leinon tekemä runo Aleksis Kivestä ja nimeltään Aleksis Kivi. Runossa on kaikkiaan 14 säkeistöä, joista kaksi ensimmäistä menee seuraavasti:
Syntyi lapsi syksyllä -
tuulet niin vinhasti vinkui-
tuult oli koko elämä,
nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.
Syksyn lapsilla kiire on-
päre pihdissä sammuu-
aatos lentävi, aivot takoo,
veri paksuna päähän sakoo,
ovella Sylvester uottaa.
Eino Leino: Sulle laulan, Karisto Oy 1979
Kyseessä on Zacharias Topeliuksen opettavainen satu nimeltään Kunnioita isääsi ja äitiäsi. Siinä perheen vanhemmat soimaavat isoisää, joka vapinaltaan läikyttää ruokaansa, ja lopulta asettavat hänet syömään nurkkaan puupurtilon kanssa. Perheen nelivuotias poika vuoleskelee puupalikkaa, ja vanhempien tiedusteltua mainitsee siitä tulevan purtilon. Eikä suinkaan porsaalle, vaan isälle ja äidille, jotka vanhoiksi tultuaan pääsevät siitä syömään nurkkaan, kuten isoisäkin. Tämä saa vanhemmat tajuamaan oman kiittämättömyytensä ja kovasydämisyytensä. Seuraa anteeksipyyntö isoisältä ja lupaus kunniasijasta perheen ruokapöydässä. Sadun lopussa muistutetaan neljännen käskyn merkityksestä. Sama aihe esiintyy myös Grimmin sadussa Vanha vaari ja…
Sense and Sensibility ilmestyi vuonna 1811, suomeksi Järki ja tunteet 1952. Pride and Prejudice ilmestyi 1813, suomeksi Ylpeys ja ennakkoluulo, vuonna 1922. Mansfield Park ilmestyi 1814, suomeksi Kasvattitytön tarina 1954. Emma julkaistiin vuonna 1815, suomeksi vuonna 1950. Persuasion ilmestyi 1817, suomeksi Viisasteleva sydän 1951. Northanger Abbey ilmestyi 1818, suomeksi Neito vanhassa linnassa 1951, uusi suomennos Northanger Abbey, 1998.
Lady Susan ilmestyi 1871, suomeksi Tahto ja toiveet 2006, toinen suomennos Lady Susan kokoelmassa Uskollinen ystävänne, 2007. The Sanditon ilmestyi suomeksi nimellä Leikkiä ja totta, 1977. Nuoruudentuotantoa lukuisia novelleja, mm. Love and Friendship, Lesley Castle sekä The Three Sisters (suom.…
Tampereen kaupunginkirjaston toimipisteistä skannereita on asiakaskäytössä pääkirjasto Metson käsikirjastossa, Messukylän ja Pellervon kirjastoissa sekä Sampolan ja Hervannan tietotoreilla.
Koneille voi varata aikoja joko kirjastosta tai itse netin kautta osoitteessa https://netloan.tampere.fi/login.aspx. Skannerikoneiden numeroita: pääkirjaston käsikirjasto kone 8, Sampolan kirjaston tietotori 16S, Messukylän kirjasto 4S, Hervannan kirjaston tietotori koneet 11 ja 12.
"Login" tarkoittaa "kirjaudu sisään". Tietokonekäytössä termillä tarkoitetaan yksilön pääsyä tietokonejärjestelmään siten että käyttäjä eli järjestelmän ylläpitäjä pystyy tarvittaessa tunnistamaan eli identifioimaan hänet. Englanninkielinen sanonta on vain vakiintunut suomen kieleen. Tietenkin voi käyttää myös mainitsemiasi vastineita: "sisään" tai "jatka". Joillakin sivustoilla nämä suomenkieliset termit ovatkin käytössä.
Helsingin kelpaaminen asuinkunnaksi on makukysymys. Viimeisin asukasluku on 560 950, joten kyllä Helsinki aika monelle on kuitenkin kelvannut. Mitä enemmän ihmisiä pakkautuu tietylle alueelle, sitä ahtaampaa tulee, mutta samalla lisääntyvät palvelutkin. Useimpien ihmisten asuinkunta määrytynee kuitenkin työpaikan…
Pekka Hakamiehen artikkelissa Ruisleipä ja muut ruokasymbolit sivulla 89 kyseinen sananlasku on muodossa luun lähelt o liha makkeinta. Sananlaskulla on kiusoiteltu laihasta emännästä. Hakamies kertoo, että lihalla on sananparsissa yleensä tarkoitettu joko seksuaalisuutta tai arvostettua ravintoainetta. Luu ja liha liittyvät toisiinsa, mutta "luusta puuttuu se jokin, mikä lihassa on". Artikkeli on ilmestynyt kirjassa Suulla ja kielellä: tulkintoja ruuasta, 2004, s.79-91. Se löytyy myös verkosta osoitteesta http://cc.joensuu.fi/~loristi/2_01/hak201.html
