Sanonnan "isokenkäinen" alkuperä on johdettavissa keskiajan suippokärkisistä kärsäkengistä, jotka erityisesti 1300- ja 1400-luvuilla venyivät hämmästyttävän pitkiksi. Useissa maissa oli määräys, että porvarissäädyn kengänkärjet eivät saaneet ylittää 6 tuumaa (n. 15 cm). Paronien kengänkärkien enimmäispituus oli 12 tuumaa, kreivien 24 tuumaa. Isokenkäisin oli mahtavin. (Suomalainen fraasisanakirja)
Hei,
Lilianna on versio nimestä Liliana, joka tulee latinan sanasta "lilium" tai "lilion" jotka momennat tarkoittavat liljaa. Nimi yleisesti ottaen tarkoittaa "puhdasta", "viatonta" tai "huoletonta".
Nimeä käytetään Pohjois-Amerikassa ja suuressa osassa Eurooppaa ja se on suosittu erityisesti, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa, Romaniassa ja Puolassa.
Lainakirjat saavat matkustaa.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että olet vastuussa siitä, että kirjat eivät rähjäänny reissussa ja palautuvat ajallaan kirjastoon.
Espanjan kielessä ll-konsonantti äännetään joko l- ja j-äänteiden yhteensulautumana tai yleisemmin pitkänä j-äänteenä. Esimerkkejä ääntämisestä voi kuunnella täällä. Jälkimmäinen käytäntö pätee Mallorcan kohdalla.
Kirjoitusasu johtuu osin sanan alkuperästä. Mallorcan saari tunnettiin antiikin latinassa nimellä insula maior eli suurempi saari. Keskiajalla tämä lyheni muotoon Maiorca eli suurempi. Tätä io-muotoa pidettiin katalaanin kielen paikallisena murreversiona, joka Espanjan puolella korjattiin ll-muotoon. Tästä tuli sitten sanan vakiomuoto myös espanjan kielessä.
Lähteet:
https://espanjaa.wordpress.com/2011/09/25/1-aantaminen/
Torre Moral, Santiago de & Sihvonen, Päivi. Nykyespanjan peruskielioppi. 2. painos. Gummerus,…
Suomen läänit ovat eläneet historian saatossa hyvinkin paljon. Wikipedia-artikkelissa Suomen lääneistä on kartat, joista läänijako näkyy aina 1630-luvulta asti. Pohjois-Karjalana nykyisin tunnettu alue on kuulunut esim. Käkisalmen lääniin, Savonlinnan ja Kymenkartanon lääniin, Savon ja Karjalan lääniin ja Kuopion lääniin. Omaksi lääniksensä Pohjois-Karjalan lääni erotettiin vuonna 1960.
Karttoja tutkimalla huomaa, että Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala ovat historian saatossa kuuluneet sangen usein samaan lääniin. Toisaalta, esim. kun Pohjois-Karjalan seutu kuului 1600-luvulla Käkisalmen lääniin, niin Pohjois-Savon seutu kuuluikin Karjalan lääniin.
Läänit ovat ennen kaikkea olleet hallinnollisia alueita. Oletan, että läänijako on…
Antigeeni on mikä tahansa molekyyli, joka aiheuttaa elimistössä immuunivasteen. Se on usein proteiini, joita esiintyy virusten tai bakteerien pintarakenteissa. Niiden läsnäolo saa immuniteettijärjestelmän tuottamaan vasta-aineita.
Useissa rokotteissa on antigeenejä eli heikennettyjä taudinaiheuttajia tai niiden tautia aiheuttamattomia osia. Immuunijärjestelmä tunnistaa ne vieraaksi ja immuunisolut aktivoituvat. Elimistöön muodostuu vasta-aineita, ja jatkossa immuunijärjestelmä muistaa antigeenin. Kohdatessaan sen uudelleen järjestelmä valmistaa nopeasti oikeita vasta-aineita ja aktivoi oikeat immuunisolut.
Lähteet:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antigeeni
https://my.clevelandclinic.org/health/diseases/24067-antigen
https://…
Kappaleen nuotit löytyvät Suuri toivelaulukirja 20:sta, muita nuotteja siitä ei näytä kirjastoissa olevan. Tästä linkistä voit tarkistaa nuottikirjan saatavuuden Eepos-kirjastoissa.
Nikos (Niko) Kazantzakis on julkaissut Homeroksen perinteeseen nojaavan runomuotoisen eepoksen Odhisia (englanniksi Odyssey ja ruotsiksi Odysseia). Suomeksi sitä ei ole käännetty.
Internetistä löytyy sivuja, joissa on hänen runojaan ja aforismejaan suomeksi. Evrekan haulla löysin hakusanoilla "niko kazantzakis" mm. seuraavat aforismit:
Jos ihminen ei joudu jyrkänteen reunalle, ei hänen hartioihinsa kasva siipiä. - Niko Kazantzakis
Onni on sokea, kuten sanotaan. Se ei tiedä, minne se kulkee. Se tuuppii ohikulkijoita ja kenen kohdalle se sattumalta tipahtaa, sitä sanotaan onnekkaaksi. - Niko Kazantzakis -
Hänen 1997 suomennetussa kirjassaan Askeesi on myös aforismityyppistä tekstiä.
Sivulta: http://www.sote.oamk.fi/~makorkal/runoja.htm…
Vuonna 1994 on ilmestynyt teos Pullinen: Laila Pullinen, jossa on Rakel Liehun essee taitelijan teoksista, otteita Pullisen työpäiväkirjasta, laajahko katsaus veistoksiin ja tiivis elämäkerta. Lisäksi Pullisen näkemyksiä on teoksessa Silmän oppivuodet - ajatuksia taiteesta ja taiteen opettamisesta..(1998).
Nämä teokset löytyvät pääkaupunkiseudun kirjastoista. Saatavuustietoja voi katsoa Plussa-ainestohausta osoitteessa: http://www.libplussa.fi/
Rumasta ankanpoikasesta löytyy hakemistojen mukaan näytelmäversioita ainakin Suomen Teatteriliitolta http://www.teatteriliitto.fi/ ja Työväen Näyttämöiden Liitolta http://www.tnl.fi/
Heiltä voi hankkia sekä näytelmiä että niiden esitysoikeuksia. Yhteystiedot löytyvät heidän kotisivuiltaan. Teatterin tiedotuskeskuksen kotisivuista http://www.teatteri.org/ voi myös olla hyötyä.
Suomeksi halloween-tietoa löytyy seuraavista kirjoista:
Suuri perinnekirja : suomalaista juhlaperinnettä ennen ja nyt. Karisto 1999.
Uskomatonta mutta totta : 516 kertomusta jotka ovat eriskummallisia, harvinaisia...mutta tosia. Valitut Palat 1978.
Turunen, Ari: Pahan merkit eli taikauskoisten tapojen tarina. Atena 1997.
Helakisa, Kaarina: Suomen lasten juhlakirja. Otava 1999.
Halloween-askarteluohjeita löytyy mm.
Karjalainen, Sirpa: Aprillia : lasten karnevaalikirja.
Wilkes, Angela: Värikästä askartelua.
Mainitut Sammattiin liittyvät runot löytyvät Saarikosken kokoelmasta Katselen Stalinin pään yli ulos (1969). Kokoelma löytyy myös teoksesta Tähänastiset runot (1978) ja Runot (2004). Järven nimi on Siitoonjärvi.
Alla on esimerkkejä ranskalaisten kirjailijoiden nuortenkirjoista tai nuorille sopivista kirjoista.
Bujor, Flavia: Ennuskivien mahti (Gummerus, 2004)
Clément, Catherine: Theon matka (WSOY, 1998)
Gavalda, Anna: 35 kiloa toivoa (Gummerus, 2004)
Saint-Exupery, Antoine de: Pikku prinssi (WSOY)
Tournier, Michel: Robinson ja Perjantai (Otava, 1982)
Dumas, Alexandre: Kolme muskettisoturia
lisäksi Sempén Nikke-kirjat sekä Jules Vernen nuortenkirjat
Oletko kenties jo selaillut verkkoa ja törmännyt esim. näihin sivuihin?:
http://www.rikurinne.com/index.php?sid=4
http://www.opinto.net/uskonto/timomuola/herkaris.html
http://www.alli.fi/nuorisotutkimus/muistiot/nuorisosatanismi/nuorisosat…
Verkosta löytyy lukemattomia muitakin sivustoja, kokeile hakua myös termeillä "Nokian herätys" ja "Nokia Missio".
Riku Rinne on päätynyt dokumentti-elokuvaan ”Älkää peljätkö”. Elokuva kertoo Nokialla
toimivan karismaattisen herätysliikkeen henkilöistä:
http://www.ses.fi/fi/elokuva.asp?id=559
Hän on myös julkaissut musiikkivideoita netissä:
http://www.rikurinne.com/images/contents/Staying%20Alive_pieni.wmv
Joensuun Yliopistossa on julkaistu Pro- gradu –työ Nokian perkele [Mikrotallenne]: Nokia-liikkeen…
Roseniuksen runo, joka ilmestyi ensi kerran Pietisten-lehden vuoden 1849 numerossa 1, on suomennettu 1800-luvulla ainakin kahdesti, ensinnäkin
kokoelmassa Hengellisiä Wirsiä 2. - 1870 (numero 9)
ja
lehdessä Hengellinen Sanan-Saattaja 1870, vihkoissa 27-28 (laulu 23)
Toinen suomennos esiintyy evankelisen herätysliikkeen laulukirjan Siionin kannel vuoden 1892 laitoksessa numerolla 183 ("Metsässä niin synkässä", kaikki alkuteoksen 28 säkeistöä).
Valitettavasti ulottuvillani ei ole Siionin kanteleen vuoden 1923 laitosta eikä saman herätysliikkeen piirissä julkaistua Nuori Siion -laulukirjaa, joten en pysty sanomaan mitään laulun myöhemmistä vaiheista evankelisissa laulukokoelmissa. Vuoden 1961 Siionin kanteleessa sitä ei enää ole. Tietysti…
Kyseinen runo sisältyy kokoelmaan Kipling:Valkoisen miehen taakka, valinnut ja suomentanut Antero Manninen.Hki WSOY 1976. Suomennoksessa on rinnakkain alkuperäinen, englanninkielinen, ja suomenkielinen teksti.
Neljäs osa on nimeltään Langenneiden enkelten kaupunki. Se ilmestyy tämän vuoden syyskuussa.
Englannin kielellä neljättä ja viidettä osaa saa jo lainaksi HelMet-kirjastoista. Neljäs osa on nimeltään City of fallen angels ja viides osa on City of lost souls.
Etsimänne runo on Lauri Viidan kirjoittama. Runon nimi on joko Hiihtäjä (tai Hiihtäjät), ja se on kirjoitettu todennäköisesti Työväen Urheiluliiton juhliin. Työväenliikkeen kirjaston kautta löytyi tieto, että runo on kirjoitettu TUL:n 30-vuotisjuhliin eli vuonna 1949 tai TUL:n Tampereen piirin juhlaan. Lauri Viita oli Pispalan Tarmon aktiiveja. Runo on julkaistu TUL:n tai Työväen joululehdessä. Ko. lehtiä on Työväenliikkeen kirjaston kokoelmissa. Mikäli haluatte käydä tutustumassa lehtiin paikan päällä, ne saa luettaviksi odottaessa.
Lähde:
Työväenliikkeen kirjasto
TUL:n aktiivijäsen
