Kuosa on karjalainen sukunimi, josta löytyy tietoja muun muassa Hiitolasta, Kurkijoelta, Kirvusta, Valkjärveltä ja Räisälästä. Nimeä on verrattu sanaan 'kuosu', jolla on useita merkityksiä, kuten 'suunta', 'kauha', 'vako', 'uurre', 'ryppy' ja niin edelleen, joista jokin saattaisi olla nimen lähtökohtana. Nimi saattaa juontaa juurensa myös toisaalta, goottien nimityksesta kehittyneestä laajasta nimiryhmästä, kuten 'Kuutti', 'Kausa', 'Kauso', 'Kuoto', ’Kauto’ ja niin edelleen. Myös saksalaiset muodot ’Goza’, ’Gozo’, ’Cozo’ ovat voineet mukautua asuun ’Kuosa’.
Lähde: Uusi suomalainen nimikirja ( Otava, 1988)
Kaarina Helakisan runo "Iltalaulu Riikalle" löytyy esim. seuraavista teoksista:
Helakisa, Kaarina: Posetiivi (WSOY, 1976)
Helakisa, Kaarina: Annan ja Matiaksen laulut: Kaarina Helakisan lastenrunot vuosilta 1968-88 (Otava, 1988)
Helakisa, Kaarina: Niille joilla on nauravat korvat: valitut runot (Otava, 2008)
Näissä kaikissa runon nimenä on "Iltalaulu Riikalle".
Neiti Etsivä -sarja on todella laaja kokonaisuus, jonka kaikkia kirjoittajia on melkein mahdoton selvittää. Carolyn Keenestä on kysytty usein Kysy kirjastonhoitajalta -palvelussa. Tästä vastauksesta on varmaan eniten hyötyä:
"Carolyn Keene -nimimerkin taakse kätkeytyy useita kirjoittajia (Keeneä sen sijaan ei ole koskaan ollut olemassakaan, vaan nimi on keksitty). Neiti Etsivien kirjoittajista voi lukea esim. Wikipediasta (http://fi.wikipedia.org/wiki/Carolyn_Keene ). Sarjan kirjoittajia nimimerkin takana ovat Mildred Benson, Harriet Adams, Leslie McFarlane, James Duncan Lawrence, Nancy Axelrod, Priscilla Doll, Charles Strong, Alma Sasse, Wilhelmina Rankin, George Waller Jr., Margaret Scherf ja Susan Wittig Albert." Tarkempaa tietoa…
Kielitoimiston sanakirja antaa tällaisesta päälle-sanan käytöstä esimerkin: viimeisen päälle [= viimeistä piirtoa myöten, läpikotaisin, täydellinen] herrasmies:
https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/#/p%C3%A4%C3%A4lle
Päälle-sanalla on monta merkitystä. Yksi niistä on tämänkaltainen arkinen ilmaus, jota painettu Kielitoimiston sanakirja (2. osa, L -R, 2006) kuvailee sanan vieraanvoittoiseksi, yleiskielessä kartettavaksi käytöksi. Kyseessä voi siis olla jostakin muusta kielestä suomen kieleen siirtynyt ilmaisu.
Perukirjamalleja on koottu Makupalat.fi:n https://www.makupalat.fi/fi/search/node/perunkirjoitus
Ohjeita https://www.etlehti.fi/artikkeli/raha/perinto/nain-perukirja-tehdaan-ot…
Esimerkiksi seuraavissa kirjoissa annetaan neuvoja perunkirjoitusta varten: Puronen, Pertti: Näin teet perukirjan itse, (5.uud.p., 2013) ja
Aarnio, Aulis: Perunkirjoitusopas, (6.uud.p., 2000) .
Seuraavissa asiakirjamallikirjoissa on hyvät esimerkit:
Asiakirjamallit, Petri Järvensivu - Jussi Kalliala - Pekka Kolppanen - Kalle Kyläkallio - Mari Lampenius - Heikki Uotila. Alma Talent 2018 (up) ja
Juridiset asiakirjamallit , Mikko Erkkilä - Johanna Ojala - Päivi Räike. Edita 2010 (3., uudistettu painos)
Fantasiakirjallisuuden maailmalle on tyypillistä jokin muuttuja, joka ei kuulu arkikokemuksemme piiriin. Teos voi sijoittua kokonaan kuvitteelliseen maailmaan tai vielä tapahtumattomaan aikaan - tai sitten omamme kaltaisessa maailmassa esiintyy ilmiöitä, jotka poikkeavat tieteen selittämästä maailmankuvasta. Maailma, jota fantasiakirjallisuus kuvaa, toimii siis omien, todellisuudesta poikkeavien lainalaisuuksiensa mukaan.
Joskus fantasiakirjan tapahtumat voivat sijoittua tuntemaamme maailmaan, mutta siinä esiintyy kuitenkin yliluonnollisuuksia, jotka edellyttävät luonnonlakien muuttamista ja ”toisen todellisuuden” läsnäoloa tällä tavoin. Fantasian tapahtumapaikkana voi olla myös oman maailmamme kanssa samanaikaisesti olemassa oleva…
Nykyään sadassa grammassa mustamakkaraa (alunperin "kuuma sian verimakkara") on 214 kilokaloria eli 907 kilojoulea energiaa, 9 g proteiinia, 17,5 g hiilihydraattia, 12 g rasvaa (josta tyydyttyneitä rasvahappoja 4,8 g), 0,5 g kolesterolia ja 0,6 g natriumia. Lisäaineita mustassamakkarassa ei ole. Sen lihapitoisuus on 40%, suolaa mustassamakkarassa on 1,4%. Vielä 50-luvulla mustanmakkaran rasvapitoisuus oli jopa 30% valmistuksessa käytetyn rasvaisen peräsuolen vuoksi. Nykyinen mustamakkara paistetaan tavallisesti ohutsuolessa.
Mustamakkaraa on väitetty terveelliseksi. Ruoan terveellisyys tosin tuntuu nykymaailmassa olevan niin suhteellinen asia, että varmasti tästäkin löytyy eriäviä näkemyksiä.
Lähde:
Olli Helen & Matti Pitko, Mustaa!
Jenny on englantilainen hellittelymuoto Johannasta ja sen muunnoksista. Johanna taas tulee hepreasta ja tarkoittaa Jumala on armollinen. Suomen almanakassa Jenny on ollut vuodet 1908-1928. Vuonna 1951 Suomen almanakkaan otettiin kirjoitusasu Jenni ja nykyään Jenny on vain ruotsinkielisessä almanakassamme.
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun ( https://192.49.222.187/Nimipalvelu/default.asp?L=1 ) mukaan vuonna 1990 väestötietojärjestelmään merkittiin 185 Jennyä. Tässä luvussa on mukana ensimmäisten etunimien lisäksi muut annetut etunimet.
Espanjan maaperästä on kyselty meiltä ennenkin, vastauksen voit lukea täältä: http://www2.kirjastot.fi/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=819a7bf0-fd86-4c4…
Metsiä Espanjassa kasvaa lähinnä vain pohjoisilla vuoristoseuduilla. Yleisesti Espanjassa vallitsee Välimeren ilmastotyyppi, jota suurimmaksi osaksi vuotta leudontavat Atlantin suunnalta puhaltavat länsituulet. Toisinaan Espanjan yli puhaltavat myös Afrikan Saharasta puhaltavat tuulet, jotka tuovat tullessaan lämmintä ja kuivaa ilmaa. Monet vuoristot lisäksi tekevät paikallisesti ilmastosta hyvin vaihtelevan. Espanja voidaankin karkeasti jakaa kolmeen ilmastovyöhykkeeseen: Pohjoisessa (Galiciasta Pyreneiden länsiosaan) vallitsee kostea meri-ilmasto, keskiosissa (joka käsittää koko mesetan,…
Måns Gahrton lienee Suomessa tunnetuin Eva ja Adam -sarjastaan. Sitä on ilmestynyt jo 10 osaa, ensimmäinen niistä vuonna 1998. Osat ovat: 1.Eva ja Adam: kertomus koulusta, kavereista ja rakkaudesta, 2.Eva ja Adam. Ollako vai eikö olla - yhdessä, 3.Eva ja Adam. Rakkaat viholliset,
4.Eva ja Adam. Huijareita ja veijareita, 5.Eva ja Adam. Hanget korkeat nietokset, 6.Eva ja Adam. Viimeiset pyjamabileet, 7.Eva ja Adam. Kesäyön painajaisuni, 8.Eva ja Adam. Tanssin tahdissa, 9.Eva ja Adam. Prinssi vai tavallinen sammakko ja 10.Eva ja Adam. Aurinkoa ja risukasoja.
Evasta ja Adamista on ilmestynyt myös kaksi sarjakuva-albumia: Eva ja Adam: suukkoja ja mustasukkaisuutta 2000 ja Eva ja Adam: koviksia ja pehmiksiä 2003.
Ennen Evoja ja Adameita…
Ihode on kylä Pyhärannassa Varsinais-Suomessa.
Suomalaisen paikannimikirjan (isbn 9878-951-593-976-0)
mukaan Ihode saattaa olla lyhennys ilmauksesta Ihoden kylä. Ihoden on vanha monikon genetiivimuoto muinaissuomen henkilönnimestä Iha, Iho.
Kirjastokortin pin-koodi on vain asiakkaan tiedossa, sillä se kryptataan siinä vaiheessa, kun koodi tallennetaan asiakkaan tietoihin.
Voit pyytää uuden pin-koodin sähköpostiisi, jos olet antanut sähköpostiosoitteesi kirjaston lainaajarekisteriin. Koodin palautuspyyntö tehdään Helmetin kirjautumissivulla olevasta linkistä:
https://luettelo.helmet.fi/pinreset~S9*fin
Mikäli kirjastolla ei ole sähköpostiosoitettasi, sinun pitää käydä missä tahansa Helmet-kirjaston toimipisteessä, niin saat uuden pin-koodin. Varaa mukaan voimassa oleva henkilötodistus (passi tai ajokortti).
http://www.helmet.fi/fi-FI/Info/Asiakkaana_kirjastossa/Kirjastokortti_ja_lainaaminen(37)
http://www.helmet.fi/fi-FI
Chia on Keski-Amerikasta peräisin oleva kasvi Salvia hispanica (https://fi.wikipedia.org/wiki/Chia_(kasvi)). Englanninkielisen Wikipedian mukaan sana tulee asteekkien kielen ilmaisusta "chian", "öljyinen". Jos ajatellaan, että "chía" on espanjaa, se lausutaan "kia" (englantilaisittain "tsia"). Espanjankielinen Wikipedia tarjoaa myös vaihtoehtoisen nimen chan. Suomalaisittain on varmaan luontevinta puhua "kiasiemenistä".
Heikki Poroila
Viia on kutsumanimi monesta -fia-loppuisesta etunimestä, kuten Sofia, joka tarkoittaa kreikaksi viisasta.
Lähtökohtanimenä on mainittu myös Aadolfiina, Serafiina, Olivia tai Fiia ja Fiina.
Viia nimeä on annettu tasaisesti koko 1900-luvun ajan, 70 kertaa.
lähteet: Riihonen, Eeva: Mikä lapselle nimeksi ja
Nummelin, Juri: Eemu, Ukri, Amelie: 2000 kaunista ja harvinaista etunimeä
Netta kuuluu 1900-luvun lopulta lähtien yleistyneisiin nimiin. Almanakkaan se pääsi vasta vuonna 2005 ja sai nimipäiväkseen 21.1. Nimikirjoissa Netta mainitaan yleisesti lyhentymänä nimestä Agneta, joka taas perustuu nimeen Agnes. Agnes-nimen merkitys on 'siveä, puhdas'. Nette voi olla lyhentymä myös nimistä A(n)netta, Antonetta, Janette ja Jeannette. Näiden nimien kantanimiä puolestaan ovat Anna ja Johanna, jotka perustuvat heprean kielen 'armoa' merkitsevään sanaan.
Pentti Lempiäisen mukaan Netan voi halutessaan tulkita myös luontoaiheiseksi nimeksi, sillä punapäänarsku-nimisen linnun tieteellinen nimi on Netta rufina.
Lähteitä:
Saarikalle, Anne: Suomalaiset etunimet Aadasta Yrjöön, 2007.
Lempiäinen, Pentti: Suuri etunimikirja, 1999.
Sukunimet / Pirjo Mikkonen, Sirkka Paikkala (Helsingissä : Otava. 2000) –teos kertoo Kanninen-sukunimestä seuraavaa:
Nykyiset sukunimet Kanninen ja Kanniainen saattavat sisältää kahta aivan erilähtöistä ainesta. Kanni on impilahtelainen suku, Kanninen suku paitsi Impilahdella myös Ilomantsissa, Korpiselässä, Tuupovaarassa, Pälkjärvellä, Sortavalassa, Raudussa ja Inkerissä. Karjalaiset ovat ilmeisesti vieneet nimen Pohjois-Suomeen: Kannala on talo Tornionlaaksossa, Kanni esiintyy Simossa, Kanniala on talo Iissä ja Kanniainen suku Oulussa. Lappalaisetkin ovat käyttäneet henkilönnimeä Kanne, jota T.I.Itkonen on verrannut suomalaisten sukunimiin Kanninen ja Kanniainen. Jouko Vahtola on pitänyt Peräpohjolan Kanna-, Kanni-nimiä ortodoksisen…
Eräiden nimikirjojen perusteella nimi Miro on miehen nimi ja on ensimmäisenä nimenä yli 90 prosenttisesti.Ensimmäinen Miro on saanut nimensä 1950 -luvulla, nimi on ollut suosittu 1980 - ja 1990 -luvuilla. Miro -nimen katsotaan voineen lohjeta Mir -tavulla alkavista tai loppuvista slaavilaisista nimistä kuten Miroslav (slaavilainen ruhtinaannimi joka merkitsee rauhaa ja mainetta) tai Vladimir.
Pertti ja Anna Purosen kirjassa ’Näin teen perukirjan itse’ kerrotaan (s. 20):
’Jos vainaja on leski, on liitteeksi otettava myös ensin kuolleen puolison jälkeen laadittu perukirja ja mahdollinen ositus- ja jakokirja, jos ne oli aikanaan otettu huomioon perintöverotusta toimitettaessa.’
Aiemmin kuolleen puolison omaisuus näkyy siis hänen jälkeensä tehdystä perukirjasta.
Tekstissä mainittu ositus- ja jakokirja on lesken ja kuolleen puolison perillisten kesken tehtävä asiakirja omaisuuden jakamisesta.
Lähde: Puronen, Pertti – Puronen, Anna: Näin teen perukirjan itse. 2.p. 2001
