Koska emme ole kustannusalan ammattilaisia, paremmuussuosituksia emme voi antaa. Ehdottaisin, että tutustut Science Fiction & Fantasy Writers of American sivustoon www.sfwa.org
Voit myös liittyä seuran postituslistalle ja kysyä sitä kautta neuvoja, vaikka jäsenvaatimukset eivät vielä täyttyisikään.
Toinen tutustumisen kohde on Writer Beware -blogi (accrispin.blogspot.fi), jossa mm. varoitetaan erilaisista huijauksista ja epäluotettavista kustantamoista.
Lähettäessäsi käsikirjoitustasi kustantamolle, noudata tarkasti kustantamon antamia ohjeita. Ammattilaiset pitivät tätä tärkeimpänä ohjeena Lontoon Worldconissa 2014. Jos ohjeita ei ole noudatettu, ei käsikirjoitusta lueta.
Suomessa toimii Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry (…
Wikipedian mukaan luku 925 on pitoisuusleima ja SKT on nimileima. Koru on hopeakoru. Hopeaa käytetään tavallisimmin seoksena, jossa on joko 83 % tai 92,5 % hopeaa, loput kuparia. Hopeaesineisiin lyötävissä leimoissa hopeapitoisuus ilmaistaan promilleina, siis tässä tapauksessa 925. Nimileima kertoo tuotteen valmistajan, maahantuojan tai tahon, joka on vastuussa tuotteen leimaamisesta. Nimileimoja voit hakea Tukesin sivuilta: http://nimileima.tukes.fi/. SKT tarkoittaa Suomen Korutuonti Oy:tä.
Vahvan naispäähenkilön, feministisen hengen ja viikinkiteeman yhdistelmä tuo ensimmäisenä mieleen Petteri Hannilan fantasiatarinan Kaukamoinen. Olisikohan kyseessä ehkä tämä kirja?
Peppi Pitkätossun tarinat Peppi Pitkätossu, Peppi Pitkätossu aikoo merille (julkaistu myös nimellä Peppi aikoo merille) ja Peppi Pitkätossu Etelämerellä on kaikki käännetty myös englanniksi. Näiden englanninkielisten Peppi-tarinoiden nimet ovat Pippi Longstocking, Pippi goes aboard ja Pippi in the South Seas. Myös osa Peppi-kuvakirjoista on julkaistu englanniksi.
Helmet-kirjastoista ei 1960-luvun Suosikkeja löydy. Voit käydy lukemassa lehteä Kansalliskirjastossa. Voit käydä siellä joko lukemassa lehteä mikrofilmimuodossa tai tilata sen lukusaliin luettavaksi.
Kansalliskirjaston käyntiosoite on nyt poikkeuksellisesti Fabianinkatu 35
http://www.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/asiointikirjastossa…
5 markan setelit painettiin v. 1963 ja niiden käyttö laillisina maksuvälineinä lakkautettiin 1.1.1994 ks. http://www.suomenpankki.fi/fi/setelit_ja_kolikot/markat/Pages/markkaset… Olet siis hyvinkin voinut maksaa pienenä näillä seteleillä, mikäli niitä on ollut tallessa. Suurimmaksi osaksi 5 markan kolikko lienee kuitenkin jo korvannut tuohon aikaan setelit.
Viime vuosina on ilmestynyt paljon kirjoja, joissa käsitellään kulttuurien välisiä eroja. Tässä muutamia.
Suosittelen esimerkiksi intialais-yhdysvaltalaisen kirjailijan Jhumpa Lahirin teoksia. Sekä hänen romaanissaan Kaima että novellikokoelmassaan Tämä siunattu koti käsitellään amerikkalaisen ja intialaisen kulttuurin eroja.
Kiinalaistaustaisen Amy Tanin kirjassa Ilon ja onnen tarinoita taas käsitellään kiinalaisen ja amerikkalaisen kulttuurin eroja.
Venäläinen Inna Patrakova taas kirjoittaa meistä suomalaisista venäläisin silmin.
Ranya ElRamleyn teos Auringon asema on suomalais-egyptiläinen rakkaustarina.
Jos haluat vielä laajemman valikoiman voit hakea Lastu-verkkokirjaston tarkennetusta hausta asiasanalla kulttuurierot ja rajata haun…
Weilin + Göös julkaisi kolme Bertil Almqvistin Barna Hedenhös -sarjan kirjaa 1970-luvun alussa. Näissä Marikki Makkosen suomentamissa kirjoissa kerrotaan Murikan perheestä, johon kuuluvat isä Luukas, äiti Luu-Luu, lapset Musa ja Muru sekä Nuija-koira: Musa ja Muru Amerikassa, Musa ja Muru Egyptissä, Musa ja Muru Englannissa.
Muinosen perhe tavataan Tammen Satumaa-sarjan osassa Ennen vanhaan. Se sisältää edellämainitun Egypti-aiheisen kertomuksen nimellä Muinosen lapset matkustavat Egyptiin. Suomentajaa ei erikseen mainita. Kirjasarjan on suomeksi toimittanut Marita Kansikas, joka mahdollisesti vastaa myös käännöksestä. Muinosen perheenjäsenet ovat Isä Luu ja äiti Naru, lapset ovat Kivi ja Siru, koiran nimi on Peni.
Nähtävästi taiteen kohdalla ei juuri termiä wau käytetä. Sana kuuluu enemmän arkkitehtuurin puolelle. Tosin au arkkitehtiuutissa 6-7/2014 todetaan seuraavaa: ”Helsingin Sanomat uutisoi (5.6.) jutussaan Guggenheim-kisaan odotetaan osallistujahyökyä näin: ”SAFAn puheenjohtajan Esko Rautiolan mielestä taidemuseon suunnittelun ei pitäisi olla vaikeaa rakennuksen toiminnan näkökulmasta. Arkkitehtuurin puolesta hän pitää tehtävää hankalampana. ’Museossa on paljon suuria tiloja. Yleisön kierto ja logistiikka on hallittavissa. Mutta arkkitehtuurin kohdalla törmätään heti dilemmaan siitä, tehdäänkö ekspressiivistä arkkitehtuuria vai taustaa taiteelle.’ Wau-arkkitehtuurista Rautiola ei puhuisi ollenkaan. ’Se on median rakastama termi, mutta ei sitä…
Kuten aiemmin ilmoitimme, olemme pyynnöstänne poistaneet aineistonne lainaus- ja esityskäytöstä. Niitä ei voi jatkossakaan käyttää, lainata tai katsoa kirjastossamme. Aikanaan teokset poistetaan kokoelmasta ja hävitetään, tekijänoikeussyistä emme myy CD-ROM-aineistoja kirjaston poistomyynnissä.
Jos arkku on kulkenut perintönä suvussasi, sukututkimus lienee helpoin tapa selvittää, kenen nimikirjaimista on kyse. Jos olet ostanut arkun, selvittäminen on vaikeampaa.
Karkkilan kotiseutuyhdistyksen sivuilla on artikkeli vanhoista arkuista ja niiden alkuperän selvittämisestä:
http://www.karkkilankotiseutuyhdistys.fi/SukututkimusPDF/Helena%20Hellg…
Tietoa sukututkimuksesta löytyy sukututkimus.fi-sivustolta:
http://www.sukututkimus.fi/
Markkola on ollut alunperin talonnimi, joka on annettu isännän nimen (Markus, Markko) mukaan. Siitä se on siirtynyt sukunimeksi. Se esiintyy sekä talon- että sukunimenä Kaakkois-Hämeessä ja Kangasalan seudulla sekä Kannaksella. Ensimmäiset merkinnät ovat 1500-luvulta. Muualla Hämeessa ja Satakunnassa esiintyy samaa perua oleva Markkula-muoto.
Etunimi Markus (lat. Marcus) on johdettu roomalaisen sodanjumala Marsin nimestä ja sen merkitys on "Mars-jumalalle pyhitetty." Suomessa sitä on käytetty jo keskiajalla, ja nimi on tuolloin tullut tutuksi Raamatun kautta. Markus-nimestä on johdettu meillä nimet Markku ja Marko.
Lähteet:
Mikkonen, Pirjo: Sukunimet (Otava, 2000)
Vilkuna, Kustaa: Etuniimet (Otava, 2001)
meille Keskiskirjastoihin pitää ottaa oma kortti, ainakin nykykäytännön mukaan. Eli voit ottaa kortin mistä tahansa keskikirjastojärjestelmään kuuluvasta kirjastosta https://www.keskikirjastot.fi/web/arena/kirjastot;jsessionid=1D6D8D9E54… , ja se toimii tämän jälkeen tuon listauksen mukaisissa kunnissa.
Hei!
Someron kaupunginkirjastossa olisi, mutta saadaksesi lehtinumeron pitää tehdä lähikirjastossasi tai netin kautta maksullinen kaukolainatilaus http://www.helmet.fi/fi-FI/Kirjastot_ja_palvelut/Kaukopalvelu/Kaukopalv…
Voit myös tiedustella josko numeron voi vielä ostaa:
Käsityön suomenkielinen tilaajapalvelu numerossa 050 5743 463 ja osoitteessa kasityo@virolainenkasityo.fi.
Suomennokset ovat ilmestyneet samassa järjestyksessä kuin alkuperäisetkin, mutta useasta suomennoksesta on ilmestynyt uusia painoksia myöhempinä vuosina. Alla on luettelo Anna Janssonin aikuisten dekkareista ilmestymisvuosineen. Luettelo on peräisin palvelun aiemmasta vastauksesta vuodelta 2013 (https://www2.kirjastot.fi/fi-FI/kysy/arkistohaku/kysymys/?ID=4780f3f1-b…). Siihen on lisätty vuonna 2014 suomennettu Tuhopolttaja:
Stum sitter guden, 2000 suomennos Vaitelias jumala 2002
Alla de stillsamma döda, 2001 suomennos Kalpeat ja kuolleet 2003
Må döden sova, 2002 suomennos Loputon uni 2004
Silverkronan, 2003 suomennos Hopealantti 2005
Drömmar ur snö, 2004 suomennos Jäljet lumessa 2006
Svart fjäril, 2005
Främmande fågel, 2006 suomennos…
Suomen kansallisdiskografia Violan mukaan laulu on italialaisen Nino Olivieron sävellys O ciucciariello, suomeksi Pieni aasi. Mainitsemanne tekstirivi löytyy siitä. Toinen Viola-tietokannassa laulusta mainittu tekstirivi kuuluu "Takkuinen aasi matkalla jostain..".
Pienen aasin levyttivät Sirpa Säde (oik. Kullberg) ja Ossi Malisen orkesteri vuonna 1958. Se julkaistiin sekä single-levyllä että savikiekolla. Uudempia levytyksiä tai cd-versiota laulusta ei ole julkaistu. Italiankielisiä esityksiä laulusta löytää Youtubesta.
Suomennoksen tekijäksi on ilmoitettu Merja, joka on yksi Saukin eli Sauvo Puhtilan lukuisista salanimistä.
Helka Varhon Kaksi kaupunkia -suomennoksessa, joka ilmestyi WSOY:n kustantamana ensimmäisen kerran vuonna 1945, kysymyksen sitaatin sisältämä virke kuuluu seuraavasti: "Nälkää oli siroteltuna pienimpäänkin kulholliseen kuivia perunan viipaleita, jotka oli paistettu tilkassa pahanhajuista öljyä."
